10. kesäkuuta 2017

Halla-aho triumfikulkueessa vallan ytimeen


”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi”, sanotaan Sanassa (Mark. 12:10). Tämän klassisen asetelman mukaisesti on käynyt Jussi Halla-aholle, jonka Perussuomalaiset valitsivat tänään puheenjohtajakseen.

Halla-aholla oli aikoinaan vaikeuksia saada ehdokkuutta Perussuomalaisista, mutta suurten enemmistöjen huomattua hänen ajatustensa järkevyyden monien oli koulutettava itsensä ajattelemaan uudestaan. Halla-aholle on sittemmin avautunut tie suurempiinkin vallan kamareihin.

Erityisen tervetullutta Halla-ahon maahanmuuttokriittinen ja älyllispainotteinen politiikanteko on vallan ytimessä, maan hallituksessa, jossa kokoomus ja kepu ovat vetäneet molempien puolueiden pääkannattajakunnan vastaista löperöliberaalia linjaa.

Perussuomalaisen puolueen puheenjohtajanvaihdos on tervetullut myös puolueen omassa piirissä, ja se osui taktisesti hyvään aikaan. Puolue kaipaa kasvojen pesua ja kehittämistä eurooppalaiseksi kansallismieliseksi puolueeksi.

Voidaan nauraa pitkät naurut niiden muutamien puoliksi oppineiden kitinöille, jotka ovat yrittäneet demokratian ja kansalaisvapauksien vastaisesti kampanjoida Halla-ahon valintaa vastaan. Samaan tapaanhan media ja vasemmistopuolueet ovat jatkaneet sotaansa myös Donald Trumpia vastaan huomaamatta, että suun avaaminen ei kannata, kun giljotiinin terä on vilahtanut.

Minkään puolueen yleislinja, olemus ja julkisuuskuva eivät tietenkään kiteydy kenenkään henkilön persoonassa (aiheesta lisää tässä), vaan puolueessa on useita toimijoita, ja poliittinen kanssakäyminen on yhteistyötä.

Esimerkkinä median paniikkireaktiosta olkoon vaikka Uuden Suomen Markku Huuskon läimäytys ”Halla-aho heitettävä heti ulos vallan ytimestä” ja Ilta-Sanomien Timo Haapalan katkera vuodatus, jossa hän ”kansainvälisiin mainetekijöihin” viitaten käskee Juha Sipilää kaatamaan hallituksensa ”heti eikä myöhemmin”. Jos tämä ei ole vihapuhetta, niin mikä sitten?

Halla-aholta voin mielihyvin siteerata lauselman: ”En ole rasistinen, vaan kannatan huomattavasti nykyistä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Näen, että se on useille Länsi-Euroopan maille kohtalokas kysymys tulevaisuudessa.”

On siinä nyt suvaitsevaisilla aihetta puhua ”vallankaappauksesta”, ”maanjäristyksestä”, ”kauhutarinasta”, ”pikkusormen antamisesta Hitlerille”, ”panttivankeudesta, Perussuomalaisten ”surkeasta lopusta” ja omaksi lopukseen huokaista: ”kaikki meni”. Retoriikka on kuin Kuuban ohjuskriisistä, jolloin kannatti nussia vaikka naapurin emäntää, kun ei tiennyt nouseeko aurinko huomenna vai ei. Tai se on kuin tuomiopäivän profeettojen ennustuksista heidän vahdatessaan Halleyn komeettaa.

Hullunkurista on se mustamaalaus ja demonisointi, jolla EU-jäsenyydestä, eurosta ja maahanmuutosta johtuvia ongelmia on yritetty kääntää ongelmien toteajan, Jussi Halla-ahon, niskaan.

”Älkää ampuko viestintuojaa”, sanoo sananlasku. Vihervasemmistolaista propagandaa harjoittavan median kannattaisi lopettaa häiriköintinsä jo oman etunsa vuoksi, sillä yleisöt osoittavat ennen pitkää paikan myös sille. Nähtävissä on, että kunnianarvoisat kansalaiset heittävät moisen median siihen historian roskatynnyriin, johon kuuluvat niin kansankiihotuspykälät, poliittiset oikeudenkäynnit kuin DDR:läiset ajojahditkin.

Halla-ahon valinta pakottaa maahanmuuttoasioiden ja islamin kanssa hörhöilijät lopultakin kriittiseen maahanmuuttokeskusteluun ja toimenpiteisiin. Muiden hallituspuolueiden kannattaisi ottaa lusikka kauniisti käteen ja korjata hallituksen kurssia niin, että maahanmuutosta koituneet ongelmat saataisiin paremmin hallintaan. Euroopassa ollaan jo paljon meitä edellä, kuten nähdään brexitistä ja kansallismielisten puolueiden kasvusta.

Uskon Perussuomalaisen puolueen terävöityvän, kuten mainitsin jo aiemmassa kolumnissani. Li Anderssonin vaatimia uusia vaaleja ei tule, eivätkä kokoomus ja kepu vetäydy hallitusyhteistyöstä. Niillä on liikaa menetettävää, eikä vasemmistolla olisi tarjottavanaan muita kuin murheita.

Hallituksia ei ole Suomessa kaadettu henkilökysymyksiin edes pääministerien vaihtuessa. Kokoomuksen ja kepun ministerit ovat luultavasti salassa iloisia, kun saavat hallituskumppaniksi entistä sähäkämmän puolueen, jonka rooteliin voidaan jatkossa siirtää vaikeat monikulttuurisuuden ideologiasta johtuvat ongelmat ja toivoa parasta.

Halla-aholla puolestaan on hyvät mahdollisuudet vaatia hallituksen laatiman monikymmenkohtaisen maahanmuutto-ohjelman noudattamista. Sitoutuminen hallitusohjelman periaatteisiin on Halla-aholle helpompaa kuin Juha Sipilälle ja Petteri Orpolle, jotka ovat itse laiminlyöneet maahanmuuttoa koskevat hallitusohjelman sopimukset. Puheenjohtajana Halla-aho voi nyt perätä niiden täytäntöön panemista pelkkänä ilmoitusasiana.

Erikoista olisi, jos hallitus olisi suostunut tähän kaikkeen Sampo Terhon vaatimuksista, mutta kieltäytyisi yhteistyöstä Jussi Halla-ahon kanssa. Molempien kannat asioihin ovat olleet samat. Samoin on omituista, että kokoomuksen Henna Virkkunen ja Jan Vapaavuori katsovat puolueiden välisen yhteistyön päättyneeksi sillä verukkeella, että kokoomuksen ja perusuomalaisten näkemykset ovat ”liian kaukana toisistaan”. Kuitenkin kokoomus tuli toimeen vasemmistoliittolaisten kanssa edeltävässä hallituksessa.

Mikään hallankumous ei puheenjohtajiston vaihdos myöskään ollut. Puolue on sitoutunut noudattamaan eduskuntavaalien 2015 ohjelmaa, jonka hallituskumppanit ovat hyväksyneet. Halla-ahon ainoa näkyvä vaatimus on ollut hallitusohjelman noudattaminen myös maahanmuuttoasioissa. Sipilän ja Orpon kähinä ”arvopohjasta” ja ”ihmisyydestä” ei voi oikeuttaa hallitsematonta maahanmuuttoa eikä subjektiivista oikeutta Suomen kansalaisuuteen, oleskelulupaan, työpaikkoihin, ilmaiseen koulutukseen tai sosiaaliturvaan.

Kun Perussuomalaiset pitäisi vihervasemmiston mielestä toisaalta ”eristää” ja puolue toisaalta on vain ”marginaalinen”, voidaan kysyä, miksi mitään sellaista pitäisi tällä tavoin syrjiä ja vihata, joka jo on marginaalissa.

Tämä osoittaa, että Halla-ahoa vastaan suunnattu vyörytys on pelkkä henkilökohtainen ajojahti, juuri sellainen, jonka kyvykkäimmät ihmiset saavat osakseen myös yliopistoyhteisöissä, mikäli ovat muita viisaampia, sanavalmiimpia ja muutenkin parempia tyyppejä kuin vihervasemmiston rääväsuut.