27. maaliskuuta 2011

Onko kilpa-autoilu urheilua?


Formulakausi näyttää olevan taas aluillaan. Suomalaismenestyksen vaimenemisen vuoksi yleisillä teillä liikkujien ei tarvitse pelätä vauhtikalloisia autourheilufaneja yhtä paljon kuin ennen, sillä mallioppimiseen houkuttelevia suomalaisidoleja ei enää kierrä formularatoja entiseen tapaan.

Kauden avaus ohjaa joka tapauksessa erään perinteisen kysymyksen äärelle. Kilpa-autoilu on kyllä kilpailua, mutta tekeekö se siitä urheilua? Paljon kiistelty ongelma voidaan ratkaista hyvinkin yksinkertaisesti.

Urheilun määritelmään sisältyy, että (1) urheilussa tulokset tuotetaan inhimillisillä ponnistuksilla, potentiaaleilla ja resursseilla ja että (2) osallistujat asetetaan kilpailullisesti keskenään yhdenvertaiseen asemaan.

Autourheilussa suorituksia ei tuoteta kuin osaksi inhimillisin resurssein, ja ratkaisevaa osaa näyttelee tekniikka. Tästä puolestaan seuraa, että kilpailijat eivät ole keskenään yhdenvertaisessa asemassa, vaan tulos riippuu olennaisesti siitä, minkälaisen ajoneuvon kilpailija saa ajaakseen.

Näin ollen autourheiluksi sanottua toimintaa ei voida pitää urheiluna. Sen sijaan muu välineurheilu, kuten mäkihyppy tai keihäänheitto, voidaan lukea urheilun piiriin, sillä inhimilliset potentiaalit ovat ratkaisevia ja välineet suhteellisen yksinkertaisia, ja niiden yhdenvertaisuutta kontrolloidaan tarkasti. Edellä oleva määritelmä ei siis kumoa näiden muiden urheilulajien urheiluluonnetta.

Autourheilun epäurheilumaisuutta voidaan havainnollistaa esimerkin avulla. Tekisikö myös paperitehtaiden keskinäinen kilpailu niiden toiminnasta urheilua? Paperikoneita ohjataan inhimillisin ponnistuksin valvomoista aivan kuten autoja ohjaamoista, mutta silti paperitehtaiden toimintaa ei pidetä urheiluna, vaikka myös niiden valvomoissa hikoiltaisiin ja huhkittaisiin kuinka.