”Kaikki konnat linnaan”

”Kaikki konnat linnaan” on tieteenfilosofian klassinen esimerkki huonosti laaditusta laista. Siinä ei ole määritelty, kuka on konna, mikä on rikos, mistä ihmisiä syytetään tai rangaistaan ja kuinka rangaistus pitää toteuttaa. Rasismia koskevasta lainsäädännöstä on tulossa samanlaista.

Vihreitä edustava oikeusministeri Tuija Brax keräsi viime keväänä kaaderin Demlan kovimpia sananvapauden syöjiä roiskaisemaan näennäisperusteet internetin sensuroimiselle. Porukan jäseninä toimivat muiden muassa valtionsyyttäjä Mika Illman ja asianajaja Johanna Ojala, joka on tullut tunnetuksi maahanmuuttajien asemaa puolustavana juristina. Jos kokoonpano olisi tieteellinen eikä poliittinen, jyrkillä ennakkoasenteilla varustettuja henkilöitä olisi karsittu epätieteellisten presuppositioiden rajoittamiseksi ja ryhmään olisi valittu myös arvostelukykyisiä ja kriittisiä ihmisiä. Käsittelin hankkeen heikkouksia tässä. Tämänpäiväiset uutiset puolestaan kertovat, että työryhmä on saamassa märehdintänsä valmiiksi.

Tulos oli tietenkin sitä, mitä tilattiin, mutta mihinkään asiantuntemukseen tai järkeen selvitys ei perustu. Sananvapauden kahlintaperusteisiin luettaisiin jatkossa erityisesti ”nettirasismi”, ja uutuutena kansalaisille tarjottaisiin rikosnimikettä ”törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan”.

Koska kaikenlainen kiihottuminen näyttää olevan tämän jengin mielestä pahaa, ”kiihottamisrikos” voisi uuden lainsäädännön mukaan olla jopa ”nettilinkin avaaminen rasistisille sivuille”. Myös yhteisöjä ja yrityksiä voitaisiin vetää vastuuseen, eli internetoperaattorit velvoitettaisiin käytännössä sensuroimaan viestejä ja tietoliikennettä. Tämä olisi samanlaista kuin se, että puhelinlaitosta syytettäisiin sopimattomista soitoista, viemäriverkostoa asiakkaan jätteistä tai autokauppiasta liikenneonnettomuuksista.

Tosiasiassa operaattorit eivät voisi kontrolloida sisältöjä ilman Braxin rakastamaa automatisoitua valvontaa, joten kyseistä tehtävää ei voitaisi suorittaa ilman ennakkosensuuria. Niinpä kyseinen laki rikkoisi perustuslaillista ennakkosensuurin kieltoa ja rankaisisi viesteistä, joita ei ole päästy edes esittämään. Toisin sanoen se sanktioisi tekemättömätkin teot, mikä olisi yleisten oikeusperiaatteiden vastaista. Lisäksi tämä lainsäädäntö langettaisi rangaistuksen tunteista ja niiden osoittamisesta, jolloin ihmiset eivät saisi kertoa avoimesti myöskään kielteisistä käsityksistään, vaan ne vaadittaisiin tukahduttamaan ”viharikoksista” syyttämisen uhalla.

Lainuudistuksen järjettömyys on eräs seuraus siitä, että maassamme lakeja valmistelevat dynamiittityhmät juristit. Ongelma ei ole vain tietämättömyys tekniikasta ja internetin valvonnan mahdottomuudesta. Heidän kalloonsa ei mahdu myöskään se yhteiskunnallinen tosiasia, että viranomaisvalta ei voi koskaan päättää kenenkään ihmisen eikä minkään ihmisryhmän asenteista tai mielipiteistä ja ettei sen pidäkään niistä päättää.

Psykologinen tosiasia on, että laeilla pamputtaminen ja todellisten mielipiteiden patoaminen herättävät ihmisissä puhdasta raivoa ja synnyttävät sellaista vihaa, jota ei ilman rajoittamisen ja tarkkailun ilmapiiriä esiintyisi lainkaan. Tällainen politiikka ei toimi siis myöskään viranomaisten omien päämäärien, kuten syrjinnän vähentämisen ja tasa-arvolla politikoimisen, kannalta.

On tärkeää muistaa, mitä rasismi on. Rasismi on rotusortoa, eikä siihen ole suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa vedonnut tai sortunut juuri kukaan. Myös biologisesti perusteltu rotuoppi (eli käsitys ihmisten biologisista eroista ja ominaisuuksista) on aivan eri asia kuin rotusorto, joka kieltää rotujen ihmisarvon. Ihmisarvo puolestaan on absoluuttinen toisin kuin tasa-arvo, joka on vain relatiivinen. Rasismia ei ole tasa-arvon epäileminen tai kiistäminen; eriarvoisuuttahan luovat kaikkialla esimerkiksi koulu, työelämä ja monet muut tahot, ja sikäli ihmisten eroihin perustuva konventionaalinen eriarvoisuus on arkipäivän välttämätön ja hyväksytty osa.

Valitettavasti kaikki järkiperäinen ja perusteltu maahanmuuton arvostelu on alettu leimata Euroopassa ”rasismiksi”. Suomen valtiosopimuksista juuri Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus on osoittautunut vaaralliseksi pohjoismaiselle kansanvallalle ja sananvapaudelle. Se myötäilee niiden keskieurooppalaisten maiden historiallista taustaa, joilla on takanaan hirveä natsimenneisyys. Kyseisissä maissa vedetään sananvapauden pellit kiinni mitättömän vähäisestäkin ulkomaalaiskritiikistä, vaikka myös niissä vapaan puheen räppänöitä pitäisi potkia auki eikä kiinni.

Samaan aikaan Pohjoismaissa ihmetellään, mihin tämän sananvapauden kuohimisen on tarkoitus vastata. Perusteetonta ulkomaalaistumisen arvostelua ei ole meidän oloissamme juuri nähty.

Keskeinen kysymys on, mihin Suomessa tarvitaan uusia rasisminvastaisia lakeja, kun voimassa oleviakin sovelletaan mielivaltaisesti, vaikka niille on olemassa selkeät soveltamisohjeet. Oikeusfilosofiset perusteet esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottamista koskevan pykälän soveltamiselle voi lukea teokseni Sensuurin Suomi sivulta 308. Nähdäkseni tuomitseminen pitäisi rajata tapauksiin, joissa

1) on osoitettavissa selvä käsky tai kehotus syrjivään tekoon,
2) kyse ei ole vain omien mielipiteiden ilmaisemisesta vaan toisten ihmisten taivuttelusta kyseiselle kannalle,
3) teolla on uhri tai asianomistaja, joka vaatii rangaistusta, korvausta tai hyvitystä eli kyse on asianomistajarikoksesta,
4) teolla on toteennäytettäviä seurauksia,
5) kyse ei ole pelkästä aikomuksesta, kansanryhmän kuvaamisesta kiusallisella tavalla, poliittisen kannatuksen tavoittelusta tai retoriikasta vaan järjestyneestä ja toteutuneesta teosta kampanjan käymiseksi,
6) kyse ei ole pelkästä huumorista tai subjektiivisesti koetusta loukkaantumisesta,
7) kyse ei ole näkemysten esittämisestä tieteellisessä, taiteellisessa tai poliittisessa yhteydessä, ja
8) kiusalliseksi, halventavaksi tai loukkaavaksi koetulla esityksellä ei ole mitään perusteluja.

Sen sijaan Helsingin Sanomien uutinen raottaa lainvalmistelun verhoa niin, että jatkossa ”pelkkä nettilinkin tarjoaminen rasistisille sivuille voi olla kiihottamista kansanryhmää vastaan”. Saman jutun mukaan ”Sellon ampumistapaus sai aikaan rasististen viestien vyöryn”, vaikka tosiasiassa ampujaan kohdistetussa kritiikissä oli kyse rikollisuuden paheksunnasta ja halusta varmistaa suomalaisen yhteiskunnan turvallisuus. Kuinka me saisimme uuden lakiesityksen takana olevat pölvästit viralta pois?