27. marraskuuta 2009

Näin Sofi myy


Seitsemänkymmentäluvulla pääsi intellektuellin maineeseen, jos haukkui äänekkäästi omaa maataan. Merkitystä ei ollut, mikä moitteen esittäjän kotimaa oli, sillä isänmaataan parjaavia pidettiin itsestään selvästi älykkäinä.

Sofi Oksanen on asenteellinen konservatiivi, koska hän moitti äskettäin Suomea Tanskan televisiossa toistaen kaikki ne kliseet, jotka Suomesta on esitetty: juopot miehet hakkaavat naisia kesäidyllissä käen kukkuessa koivun ja tähden alla.

Viime keväänä tohtoriksi väitellyt Pasi Malmi vastasikin hänelle, että mielikuva miesten väkivaltaisuudesta johtuu feministien lobbaamista väitteistä, joita on tykitetty esimerkiksi oikeusministeriön Usko, toivo, hakkaus (1997) tapaisissa selvityksissä. Tällaiset viranomaisraportit ovat hallintoretoriikan, poliittisen korrektiuden ja tarkoitushakuisuuden värittämiä, eikä niissä pohdita, mitä esimerkiksi valta ja väkivalta ovat ja millaisissa muodoissa ne ilmenevät. Malmin käsityksen mukaan myös Sofi on lobbauksen uhri.

Sofi, Sofi, Sofi, Sofi! – Eikö mediaan mahdu mitään muuta? Suomen tiedotusvälineet ovat näköjään joutuneet feministi-Sofin uhreiksi. Ja tämän vuoksi suomalainen media kohtelee väkivaltaisesti ja suvaitsemattomasti kaikkia muita paitsi feministejä.

Mitä pahaa muuten on suomalaisessa unelmassa: omakotitalossa järven rannalla, rakkaissa ihmisissä ja veneessä? Sofin Puhdistuksen luettuani kysyn: hänen riivinrautamainen ajatusmaailmansako on nyt sellainen tasapainoisen ja sielukkaan olotilan ihanne, jonka tilittämisestä pitää palkita? Kriitikoiden ihanteet Sofi Oksanen kyllä täyttää sikäli, että mitä kornimpaa asia on (naisten prostituutio Virossa), sitä enemmän kriitikot tarinaa ylistävät. Kyseisen porukan elämä taitaa olla aika köyhää, eikä heillä liene koskaan oikein kivaa.

Olen varma, että naiset nauttivat siitä, kun he omilla henkisillä läimäytyksillään saavat miehet kiemurtelemaan edessään ja puolustelemaan asemaansa niin kuin nyt tämä Malmi. Hänkään ei pysty näkemään koko sirkuksen päälle. Dialogin vääristymisessä on kyse heteroseksuaalisen nais–mies-suhteen tavasta sovittaa sukupuolten erilaisuutta yhteen.

Filosofina en viitsi kommentoida kissanpaskoja enempää. Tässä iässä ei kuule kaikkea heinäsirkkojen siritystäkään. Jatkakoon heteronaiset ja miehet toistensa mukilointia. Ja biseksuaalina esiintyvä Sofi voisi mennä jatkamaan kirjoitusharjoituksiaan.

Riippuvuus on kurja asia. Meidän homomiesten maailmassa Sofin raportoima sukupuolten välinen ongelma on muuten täysin merkityksetön asia - niin myös feminismi.