9. syyskuuta 2009

Vaalirahoituskohu olikin korruptiota!


Lapin yliopiston entisen rehtorin Esko Riepulan ja tutkija Petri Koikkalaisen teos Näin valta ostetaan (WSOY 2009) puuttuu ensimmäisenä akateemisena tutkimuksena Suomessa koetun vaalirahoitusskandaalin mätään olemukseen ja todistelee, etteivät poliitikkojen rikkomukset olleet ”unohduksia” eivätkä ”ilmoitusvelvollisuuksien laiminlyöntejä”.

Sen sijaan Nova Group oli keskustavaikuttajien ja eräiden liikemiesten ryhmän yhdessä luoma rahantekokone, jonka tarkoituksena oli tukea poliitikkojen vaalikampanjointia. Nova Groupin liiketoiminta oli riippuvaista yhteiskuntasuhteista ja rakennettavia kiinteistöjä koskevista poliittisista päätöksistä, kun taas poliitikot tekivät ratkaisuja, jotka vaikuttivat suoraan Novan liiketoimintaan. Kirjoittajien mukaan myös jäljet kytkentöjen olemassaolosta pyrittiin hävittämään, jolloin salausyritys ikään kuin paljasti rikkomukset ja merkitsi omaa rikkomustaan kokonaisuuteen. Kuvaus teoksesta ja otteita kirjan tekstistä löytyy tästä.

Riepulan ja Koikkalaisen mukaan Rovaniemen kiistelty moottorikelkkatehdas oli kokeiluhanke, josta toiminta oli tarkoitus levittää yli maan. Näin ollen on väärin kuvailla tapahtumia pelkäksi ”vaalirahakohuksi”, kun kyse oli tietoisesta poliittisen vallan ostamisesta sekä liikemiesten ja poliittisten toimijoiden yhdessä rakentamasta korruptiojärjestelmästä.

Osa Novan hankkeiden kautta saadusta tuotosta oli tarkoitus jemmata Kehittyvien Maakuntien Suomeen ja muihin välivarastoihin, josta ne suunnattaisiin vaalitukena puolueille ja yksittäisille poliitikoille. Kyseessä oli siis samantapainen bisnes kuin vastaanottokeskusten perustaminen on ollut tämän uutisen mukaan sisäministeri Anne Holmlundin yrittäjäveljelle. Ministerin veli kun saneeraa turvapaikka- ja pakolaiskeskuksia Satakuntaan, ja käyttäjät maksavat niiden vuokrakulut turvallisesti valtion verorahoista.

Menevätpä Näin valta ostetaan -teoksen kirjoittajat niinkin pitkälle, että johtopäätöksenään he kehottavat Matti Vanhasta eroamaan (virasta). Tasapuolisuuden vuoksi on tosin sanottava, että Esko Riepulan kirjassaan esittämät mielipiteet eivät ole välttämättä puolueettomia, sillä Tampereen yliopistossa 1970-luvulla väitellyt hallintotieteiden tohtori kuului niihin ”vallankumoustiedekunnasta” valmistuneisiin, joille ei myönnetty tuomarin pätevyyteen oikeuttavaa oikeustieteellistä tutkintoa, vaikka pääaine olikin julkisoikeus. Lisäksi Riepula on toiminut Sdp:n valtuustoryhmässä Rovaniemen kaupunginvaltuustossa.

Jotakin Vanhasen ja Kepun rikkomusten vakavuudesta osoittaa kuitenkin se, että Riepula on valmis panemaan nykyisen professorin arvovaltansa peliin. Harvoinpa pääministerin eroa vaaditaan yliopistonrehtorin positiosta. Tämä tavallaan vahvistaa omia päätelmiäni hallituksen eroamisen välttämättömyydestä etenkin, koska johtopäätökseni ovat samat kuin Riepulan, vaikka en olekaan saman puoluepoliittisen katsantokannan edustaja kuin hän.

Esteen erottamisen tielle asettaa vain filosofinen totuus: sellaista vääryyttä on mahdotonta kumota, joka lohikäärmeen tavoin kasvattaa leikatun pään tilalle kaksi uutta. Kyse ei ole syyllisistä eikä syyttömistä vaan inhimillisestä heikkoudesta: ahneudesta, joka uusintaa itsensä. Kyse ei ole myöskään järkevien ja hullujen, oikeistolaisten ja vasemmistolaisten tai oikeassa tai väärässä olijoiden erosta vaan kuulumisesta voittajiin tai häviäjiin. Poliitikko on henkilö, joka pyrkii voittajiin. Kyse on siis siitä, oletko sisällä vai ulkona, vallan piirissä vai sen kohteena.