14. elokuuta 2009

Marginaalinen reunahuomautus


Samalla kun Suomessa paheksutaan hämärää vaalirahoitusta, en malta olla muistuttamatta, että tieteen piirissä rahalla ostaminen on ollut maan tapa jo vaikka kuinka kauan. Viraton filosofi on samassa asemassa kuin poliitikko: hänenkin täytyy kerjätä.

Niinpä tieteen apuraha- ja virkapäätökset ovat ihan samanlaisia kuin poliittisten pelurien ostokset vallan ja vaikuttamisen kentillä. Rahat annetaan keskustahakuisille edam-miehille, nöyristelijöille, kyyristelijöille ja vallan kumartelijoille mutta ei kenellekään sellaiselle, joka esittää vihjauksenkin siitä, miten asiat oikeasti ovat. Virat annetaan sovinnaisille ja sovitteleville kompromissien kannattajille mutta ei kenellekään, joka etenee omassa ajattelussaan johtopäätöksiin. Rahoitusta saadakseen pitää myöntyä tarkkailun ja valvonnan kohteeksi sekä päästää omat vihollisensa määräämään ajattelun suunnan. Mistään todellisesta filosofiasta ei noissa puitteissa voi tulla mitään.

Tieteen rahat luovutetaan perinteisesti suomalaisen filosofian kokoomukselle, keskustalle, demareille sekä vihreille: Rauno Ruonaselle 50 000 euroa maahanmuuton myönteisten vaikutusten tutkimiseen, Masa Murjulle 100 000 nationalismin vaaroja esittelevään väitöskirjaan, Milla-Malla Toistoperä-Jankkuselle 200 000 miesten solvaamiseen ja Ninni-Nelli Terskahimowiczille 1 000 000 euroa paprikaretiisimuhennoksen valmistamiseen – ja niin edelleen.

Kaikki vääryydet eivät luonnollisestikaan mahdu tähän, mutta lisää voi lukea Suomalaisen nykyfilosofian historiastani (2009). Tämä siis tiedoksi niille, jotka luulevat, ettei puliveivausta harjoiteta missään muualla kuin politiikassa. Ja oma kassani on säännönmukaisesti jätetty akateemisissa kehissä yhtä tyhjäksi kuin perussuomalaisten pöytälaatikot poliittisessa rahanjaossa. Aika ihmeellinen yhteensattuma.