10. joulukuuta 2008

Nipsaisenpa sulkakynän rauhankyyhkyltä


Martti Ahtisaari sopi hyvin Nobel-palkinnon saajaksi. Hän täyttää täsmällisesti Aku Ankasta tutun pormestarin tunnusmerkit, juuri sellaisen, joka saa tai luovuttaa palkinnon. Oslon tämänpäiväisissä luovutusjuhlissa tuli hienolla tavalla osoitetuksi se järkyttävä elintasoero, joka on melkein kaikkien aseellisten konfliktien syy. Paljonkohan turvamiehiä tarvittiin pitämään katkerat terroristit poissa helmikanojen rauhanjuhlista?

Myös siviilipalveluksensa työministeriön viihtyisässä toimistossa suorittanut Marko Ahtisaari teki miehen työn ja oli paikalla Nobel-juhlassa. Siten hän osoitti, että asevelvollisuuden suorittaminen ei kannata, kun paremmille päiville pääsee muutenkin. Haitaksi ei ole, että popsii Natalien kanssa Columbia-pitkoa Nykissä ja tekee samalla ”väikkäriä”, kuten isänsä sanoi.

Voi olla, että puolustusvoimien työstä rauhan hyväksi on yhtä pitkä matka Nobel-palkituksi kuin rauhanasemaltakin. Joskus presidenttikaudellaan Martti Ahtisaari muistutti, miten K. A. Fagerholm oli todennut, ettei kansakoulunopettajalla olisi muuta mahdollisuutta menestyä elämässä kuin liittyä Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen. Se näyttää auttavan.

Olen muuten sitä mieltä, että pieniä ovat Ahtisaarten teot maailmanrauhan hyväksi. Tänään olisi kannattanut palkita se, joka koettaa estää ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden leviämisen arabimaiden käsiin. Outoa on, että tästä asiasta ei ole edes ehdotettu rauhanpalkintoa kenellekään. Minä en ole huolissani niistä, joilla on varastoissaan 10 000 ydinpommia, vaan niistä, joilla on se yksi.