6. toukokuuta 2008

Pelkoa ja inhoa eduskunnan edustalla


”Kaikki valta on väkivaltaa.” Slogan on peräisin 1960-luvulta, mutta jo G. W. F. Hegel katsoi, että poliittisen vallan käyttö perustuu väkivallan mahdollisuuteen eli sen uhkaan. Väkivalta onkin tavallaan diplomatian ja siihen sisältyvän henkisen väkivallan hienostuneempi jatke.

Ja tosi hienostihan Suomessa valtaa käytetään. Kun kansalaiset ovat entistä tyytymättömämpiä kansanedustajien tapaan paimentaa ihmisiä ja rajoittaa meidän sananvapauttamme, eduskunnan täytyy alkaa suojella omaa vallankäyttöään myös fyysisiltä hyökkäyksiltä. Niinpä eduskunta sääti lain, jolla se määritteli rakennuksensa ympäristöineen ”turvatoimialueeksi”. Tällä alueella myös vartijat saavat ratsata ihmisiä ja tarkistaa heidän vaatetustaan, kunhan vain jotain ”epäilyn aihetta” ilmenee.

Tämä ”aihetta epäillä” -argumentti tuntuu jälleen hyvin epäilyttävältä. Esimerkiksi valvontakameroiden määrän lisäämistä ja työnantajien vaatimuksia saada lukea alaistensa sähköposteja on toistuvasti puolusteltu sanomalla, että kyseisiä toimenpiteitä ei pelkää se, jolla ei ole mitään salattavaa.

Mutta miksi valtiovallalla itsellään pitäisi olla oikeus epäillä ihmisiä? Juuri siksikö, että ilmenisi tarvetta salata jotain eli suojella omaa yksityisyyttä, joka on ihmisoikeus? Jos näin on, viranomaisvalta luo itse omalla kontrollillaan salailemisen aiheita, joita se sitten haluaa selvittää urkkimalla. Tosiasiassa jokaisella ihmisellä on jotain salattavaa: joko myönteistä tai kielteistä. Myös itselle myönteinen voi olla toisille kielteistä ja kääntäen. Juuri sen vuoksi yksityiset ihmiset tarvitsevat rajan, jonka yli ei saa tulla. Salailu on siis yksityisyyden piirissä myönteinen eikä kielteinen asia, ja siksi siihen kohdistuva epäilyksen alaiseksi saattamien on tietynlainen rikos ihmisyyttä kohtaan.

Sen sijaan poliittinen toiminta on yhteisöllisyyden kenttää. Niinpä poliittisilla toimielimillä itsellään ei pitäisi olla mitään salattavaa. Huomautus voidaankin siis esittää täysin toiselle taholle kuin kansalaisille itselleen. Juuri sellainen organisaatio, jonka pitäisi olla yhteinen mutta jolla on itsellään niin paljon salattavaa, ettei se sallisi omaan toimintaansa puututtavan kansalaistoiminnalla, ei pelaa avoimin kortein. Eduskuntalaitoksen asenne kertoo demokratian sairastumisesta ja mahdollisesti myös siitä, että meille vieraat terroristiset tahot ovat päässeet päämääränsä: kansanvallan takavarikoimiseen.

Nykyisin monet puolueet livertelevät haluavansa ”alentaa politiikkaan osallistumisen kynnystä”, vaikka todellisuudessa tämäkin asia pitäisi nähdä toisin päin. Kaikki valtahan kuuluu Suomessa alkuperäisesti kansalle, ja siksi kansalaiset voisivat kohottaa politiikkaan osallistumisen kynnystä puoluevallalta ja pidättää entistä enemmän poliittista valtaa omiin käsiinsä. Juuri näin päästäisiin tavoiteltuun päämäärään: poliittisen osallistumisen ja kansalaisten vaikutusvallan kasvuun. Demokratian kannalta eduskunnan tänään julkaistu päätös antaa huonon viestin.

Mitähän kummaa eduskunnassa muuten pelätään? Filosofina ja psykologina tiedän, että pahin pelkoa aiheuttava tekijä on tietämättömyys. Kun poliittinen tietämättömyys ja taitamattomuus lisääntyvät, myös pelkojen, uhkien ja torjunnan määrä kasvaa. Ja vainoharhaisuus leviää. Lopulta kyseinen pelossa tärisevä systeemi on kaadettavissa kuin huojuva korttitalo. Todellista politiikkaa tehdäänkin tätä nykyä suureksi osaksi Eduskuntatalon ulkopuolella, ihmisten mielipiteissä, internetissä ja suorassa kansalaisvaikuttamisessa, kun taas eduskunnassa vartijoiden tehtäväksi jää valvoa, että edustajat äänestävät istuntosalissa konemaisesti ja pelkkää puoluevaltaa toteuttaen.

Eduskunnan halu suojautua kansalaisiltaan vie pohjaa eduskunnan omalta legitimaatiolta. Se ei siis nauti kansalaisten luottamusta, kun kansalaisetkaan eivät nauti luottamusta edustajien silmissä. Siihen nähden myös Veltto-Virtasen kannanotto, että hän vierastaa koko turvatoimialueen käsitettä, jäi täysin kesyksi, varsinkin kun hän vesitti oman sanottavansa tiedottaen, että kyse on vain ”koulukapinallisen” mielipiteestä.

Normiruuvit kiristyvät niin kauan, kunnes ne katkeavat, ja sitten pamahtaa. Kelpaa kansalaisten nyt katsella, kun kansanedustajat käyttävät turvatalossaan valtaa muita ihmisiä vastaan ja makaavat selkä kaarella voivuoren päällä. En tiedä, mistä moinen typerä laki sai alkunsa, mutta Tiitisen puodissa näyttää vallitsevan niin ummehtunut ilmapiiri, että täystuuletus koko talossa olisi tarpeen.

Hain muuten vuonna 2006 eduskunnasta turvapäällikön virkaa, mutta tehtävään nimitettiin joku majuri, jolla ei ole ilmeisesti alkeellisintakaan käsitystä ihmisten kohtaamisesta eikä psykologiasta saati poliittisen demokratian olemuksesta. Ainakin muutamien kansanedustajien oma esimerkki (aseella ammuskellut Tony Halme) on saanut aikaan sen, että turvamiesten kannattaisi suojella kansalaisia poliitikkojen omilta toilailuilta. Ehkä alue onkin määritelty ”turvatoimialueeksi” juuri siksi.