Kävin tänään (ehkä viimeistä kertaa tänä syksynä) pyöräilemässä. Muistikortilla varustetun digitaalimittarini kokonaismääräksi täyttyi 20 000 kilometriä, eli olisin ehtinyt pyörälläni maapallon toiselle puolelle, mikäli olisin lähtenyt ajamaan yhteen suuntaan.
Ihan yhdessä vuodessa tuo määrä ei kertynyt. Auton mittarissa se on vähän, mutta pyöräillessä ei tarvitse pelätä, että ketju aivan heti loppuu, jos kyseistä matkaa lähtee ajamaan. Neljännet renkaat ovat menossa. Takaratas, ketju ja eturatas kampineen ja keskiön laakereineen on vaihdettu pari vuotta sitten. Satula on niin ikään vaihdettu kerran, samoin polkimet ja vaihdevivut sekä jarrukahvat ja jarrupalat sekä vaijerit. Alkuperäisiä ovat runko, etuhaarukka, kiekot napoineen ja laakereineen, vaihteensiirtäjät ja jarrut sekä satulaputki.
On hämmästyttävää, miten paljon laakerit ja vaihteensiirtäjät ovat kestäneet, vaikka ne eivät olekaan Campagnoloa vaan Shimanon hyvää harrastajasarjaa koko setti. Tosin kammen polkaisin poikki viime kesänä, mitä pyöräilyliikkeessä ei meinattu uskoa, kunnes näytin murtuneen osan: rautakangenvahvuinen kampi katkesi metallin väsymisilmiön vuoksi rattaan puolelta liitoskohdasta noustessani mäkeä, jolloin pyörä kallistui ja sain asfaltti-ihottumaa kyynärpäähäni ja polveeni. Kerta on ainoa, kun näin on käynyt, ja toivottavasti ainoaksi jääkin. Ensi vuonna on ehkä edessä osallistuminen Tour de Helsinkiin (141 km), joka poljettaneen ensi syyskuun alussa.