23. elokuuta 2017

Mitä iloa iskuista? – Terrorismi ja ”positive thinking”


Synkimmälläkin pilvellä on kultareuna. Nyt kun Lähi-idän Sanomat ovat lakaisseet Barcelonan ja Turun terrori-iskuista nousseen pölyn maton alle omilla terrorismia puolustelevilla vasta- ja peiteuutisillaan, on aika ajatella asioiden valoisia puolia.

Pohditaanpa hetken, mitä iloa tai hyötyä muslimi-invaasioon liittyvistä terrori-iskuista voi olla. Tässä muutamia selviä etuja.


1. EU-eliitin samppanjasosialistit ja kaviaarikommunistit voivat iloita monikulttuurisen yhteiskunnan etenemisestä.

2. Saadaan lisää tietoa islamista ja opitaan ymmärtämään sen olemusta.

3. Vihervasemmistolaiset ja suvaitsevaiset voivat taistella maahanmuuttokriitikoita vastaan terroristien tuella, ja huutaa haittamaahanmuuttoa vastustaville natseille, että ”me emme alistu”.

4. Terrori-iskujen vuoksi annetaan lisää rahoitusta yliopistojen vihervasemmistolaisille terrorismin selittelijöille, jotka näin voivat pulskemmin.

5. Kollektiivinen sureminen kiinteyttää yhteisöä.

6. Mitä enemmän on väkivaltaisia muslimiterroristeja, sitä selvemmin opitaan, että kaikki muslimit eivät ole terroristeja.

7. Opitaan, että ihmisrotujen välillä ei ole eroja, vaan ainoastaan niiden käytös poikkeaa jyrkästi toisistaan.

8. Vanhemmat oppivat paimentamaan paremmin lapsiaan, ja viranomaiset oppivat valvomaan kansalaisia, ”jotta mitään ei vain sattuisi”.

9. Läheisensä menettäneet omaiset ja väkivallan uhrit saavat itkeä ja kokea sisäministerin lupaamaa kulttuuriväristystä.

10. Lohdutuksen tarve luo yhteiskuntaan solidaarisuutta, jota vasemmisto on aina kaivannut.

11. Ei-perussuomalaisten poliitikkojen vaalilupaukset monikulttuurisen yhteiskunnan toteuttamisesta tulevat lunastetuiksi terrori-iskujen myötä.

12. Terrori-iskut ohjaavat lehdistöä luovuuteen ongelmien ratkaisemiseksi.

13. Helsingin Sanomat oppii kantamaan huolta toimittajiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuvasta kansalaisraivosta.

14. Toimittajien ei tarvitse keskittyä totuuden kertomiseen, vaan he voivat parantaa maailmaa, kuten monet aikoivat jo opiskelemaan lähtiessäänkin.

15. Yleisradio oppii toimimaan yhtä tehokkaasti kuin Neuvostoliiton valtamedia, joka tarkisti aina faktat ja kertoi ajankohtaislähetyksissä, ”mitä kansalaisten pitäisi ajatella tästä asiasta” (Ylen toimittajan kysymys pääministeri Juha Sipilälle A-studiossa 21.8.2017).

16. Ihmiset oppivat Hesaria lukemalla tarkistamaan mielipiteidensä oikeellisuuden, eli jos Hesari haukkuu, on näkökanta todennäköisesti oikea, kun taas sen minkä Hesari kehuu, voi ottaa varoituksena vastaan.

17. Naiset saavat vihdoinkin pukeutua kaapuun turvattomuuden vähentämiseksi, ja heidän tulee järkeväksi pitää mukanaan suojelijaa, kuten islamin laki määrää.

18. Terrorismin lisääntyessä unohdetaan muu väkivaltarikollisuus, esimerkiksi raiskaukset, joihin Lähi-idästä tulleet miehet ja maahanmuuttajat syyllistyvät tutkimusten mukaan 1030-kertaisella todennäköisyydellä kantaväestöön verrattuna.

19. Koska hunnuttamaton nainen on islamin mukaan vapaata riistaa, suvaitsevaisten naisten turvallisuus paranee, sillä he oppivat pukeutumaan oikein.

20. Kun muslimimiehet joko vaativat naisilta oikeaa pukeutumista tai raiskaavat heitä, vääräuskoiset suomalaismiehet puolestaan oppivat, kuinka nynnyjä he ovat, kun eivät kykene huolehtimaan naisistaan, ja tämän demonstraation tuloksena osoitetaan islamin valtaa sekä näytetään, kuka maassamme määrää.

21. Tulee toimintatilaisuuksia sopivaa hetkeä ja rakoa tsiigaileville turvapaikanhakijoille.

22. Hyvä sanoma ei valu hukkaan vaan lankeaa otolliseen maaperään, ja näin väestö rikastuu.

23. Tieteessä koittaa jännät ajat, kun rahaa ja palkintoja virtaa niille tutkijoille, jotka osoittavat tekeleensä ”informatiivisiksi” taikomalla monikulttuurisuuden ristiriidat etevästi pois.

24. Terrorismia ammatikseen vähättelevä Leena Malkki Helsingin yliopistosta oppii näkemään terrorismin syyt selvemmin kuin Stevie Wonder väittäessään, että vielä ei tiedetä, onko iskulla yhteys islamiin ja että tekijöiden yhteinen tausta ei kerro vielä mitään.

25. Turvapaikan saaneet ja käännytetyt voivat kokea olonsa turvalliseksi, kun kantaväestö ei uhkaa heitä vaan oppii, että heitä kannattaa pelätä.

26. Suomalaiset oppivat, että ei pidä pelätä eikä vihata vaan ajatella ja toimia, mikä puolestaan sivistää.

27. Ongelmat ohjaavat käyttämään älynystyröitä, ja sodassa tiede ja tekniikka edistyvät niin kuin edellisissäkin maailmansodissa.

28. Maahanmuuttoon liittyvät mielipiteet jakavat ihmisiä tyhmiin ja viisaisiin, ja tällä tavoin opitaan erottamaan tyhmät viisaista.

29. Opitaan olemaan oikealla tavalla Euroopan unionin jäsenmaa ja kantamaan vastuuta myös kaikesta siitä, mihin meillä ei ole syytä.

30. Suomen kansanvälinen maine kohenee, kun monikulttuurisuuden ongelmat syvenevät meidänkin maassamme.

31. Suomalaisten ei tarvitse enää sivusta katsella monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmia, emmekä syrjäydy, jää osattomiksi tai ajaudu ulkopuolisiksi, eikä Suomi ummehdu.

32. Presidentillä ja hallituksella on tilaisuus ajaa Brysselin-kollegojensa asiaa ja samastua Euroopan unionin eliittiin, joka on aina vaikutusvaltaisempi kuin kaikki Suomen kansalaiset yhteensä.

33. Saadaan ennakkotietoa Suomen tulevaisuudesta ilman tulevaisuusselvitystä.

34. Kun itsenäisyydeltä on viety sisältö hävittämällä kansallinen itsemääräämisoikeus, mädättämällä kansa maahanmuutolla, tuhoamalla kansalaisluottamus eripuralla ja pilaamalla yhteiskunnallinen tehokkuus kulttuurikitkoilla, ei tarvitse viettää ”Suomi 200” -juhlia, jotka tulisivat kohtuuttoman kalliiksi.

35. Terrorismin arkipäiväistyttyä ei tarvitse joka iskun jälkeen suruliputtaa, ja näin säästetään liputuspäivissä.

36. Ymmärretään, että Suomi on yhtä kuin ihmiset, jotka täällä asuvat, ja että väestön muuttuessa katoaa koko Suomi.

37. Käsitetään, mikä voimavara nuorisossa piilee.
 
38. Mitä enemmän terrorismia on, sitä nopeammin opitaan unohtamaan aiemmat iskut, esimerkiksi Kajaanin Otanmäen surmatyö, jossa muslimit murhasivat Arto Mikkosen, josta valtamedia parhaansa mukaan vaikeni ja jota sen enempää presidentti kuin ministeritkään eivät paheksuneet.

39. Suomalaiset lakkaavat kiistelemästä leikkausjonoissa, kun kiireellisemmin hoitoa tarvitsevat terroristit ja heidän uhrinsa kiidätetään potilasjonojen ohitse.

40. Opitaan, että jänisten itsemurhakirja ei olekaan niin mustaa huumoria kuin on luultu, vaan se sopii kuvaamaan myös rajansa avanneiden länsimaiden todellista tilaa.

41. Opitaan, miksi jälkiviisaus kannattaa esittää etukäteen.

42. Tarvitaan lisää kotouttajia ja maahanmuuttajien palvelijoita, etteivät muslimit, pakolaiset ja turvapaikanhakijat suuttuisi, ja tämä puolestaan luo työpaikkoja, joita tarvitaan tietyistä syistä.

43. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta palkitsee vihreiden, vasemmiston ja kokoomuksen hippisiiven tuella laittomat maahantunkeutujat ja potentiaaliset terroristit alkamalla tarjota heille ilmaista oikeusapua ja mielenterveyspalveluja, sillä näin säästetään terrorismioikeudenkäynneissä eikä tulijoita tarvitse elättää häkissä, vaikka oikea ratkaisu olisi tietysti palauttaminen.

44. Yliopiston ruokkimat sosialistit ja kommunistit voivat iloita suomalaisen yhteiskunnan raunioittamisesta, sillä heidän vetoomuksensa on kuultu, ja kulut laittomien maahantunkeutujien palveluista käännetään veronmaksajien maksettaviksi.
 
45. Opitaan osoittamaan vieraanvaraisuutta, kuten Avulias-Aatu ja Pölhö-Kustaa, jotka laittoivat talonsa konkurssiin kilpaillessaan anteliaisuudessa.

46. Hallitus ja maahanmuuttoa toivovat suvaitsevaiset voivat osoittaa todellisen laupeutensa.

47. Terrorismi antaa tilaisuuden pohtia asioita tarkemmin ja vastustaa entistä enemmän maahanmuuttokriitikoita ja perussuomalaisia.

48. Tunteettomiksi moititut suomalaiset oppivat, että heillä on vihan tunteita ja samalla muitakin tunteita, eikä enää tarvitse ajatella, että ihmiset olisivat tunteettomia olentoja, vaikka toisaalta sanotaankin, että ei saa pelätä.

49. Opimme tuntemaan syyllisyyttä siitä, että terroristien toiminta aiheuttaa jokaisessa psyykkisesti terveessä ihmisessä vihareaktion, jota ilman heillä ei olisi myöskään muita inhimillisiä tunteita.

50. Suvaitsevaiset tyhjän länkyttäjät saavat tilaisuuden esitellä retorisia taitojaan Uusvasemmistolaisen Suomen blogeissaan, joissa he peräävät todisteita terrori-iskujen islamilaisesta taustasta!

51. Hallitus, vasemmisto-oppositio, valhemedia ja kirkon tekopyhät patustelijat voivat aloittaa propagandansa siitä, että Suomi kuuluu välttämättä globaaliin suuntaukseen, jolla kansallisvaltiot tuhotaan, hyvinvointiyhteiskunnat kumotaan ja turvallisuus hävitetään.

52. Mikäli maahanmuuttoa puolustelevien jankuttajien leukaperiin kiinnitettäisiin sähkögeneraattorit ja virta syötettäisiin valtakunnanverkkoon, ei tarvittaisi uutta ydinvoimalaa, sillä sähköt eivät katkeaisi kaapeleista koskaan.

53. Opitaan, mitä tarkoittaa todistelutaakan kääntäminen, kun monikulttuurisuuden arvostelijoilta vaaditaan kirjallisuusviitteitä ja näyttöä, vaikka he eivät väitä mitään vaan kritisoivat monikulttuurisuuden kannattajien väitettä, että maahanmuutto muka toimii ongelmattomasti ja hyvin.

54. Käsitämme, että suomalaisten on sopeuduttava maailman muutokseen, jolle ei voida mitään (ellei tehdä).

55. Tieteessä havaitaan, että maahanmuutto on luonnonvoima, jolle ihmiset eivät voi mitään poliittisilla valinnoilla.

56. Suojeluskuntatoiminta saa uutta puhtia.

57. Ymmärrämme, että rasisminvastaisten ryhmien korvaan särähtää, jos murhaajaa sanotaan ”ulkomaalaisen näköiseksi” tai käytetään väärää sanamuotoa muslimista, mutta rasismin vastustajia ei järkytä, kun islamistiset joukkoteurastajat leikkaavat viattomien ihmisten kurkkuja auki ja nauravat päälle.

58. Poliitikoilla on tilaisuus osallistua ”Maailma kylässä” -festivaaleille ja olla huolissaan suomalaisten vihasta samanaikaisesti, kun he suhtautuvat sympatialla muslimien taholta pursuavaan vihaan.

59. Opitaan kunnioittamaan profeettaa ja ettei uskontoa saa arvostella.

60. Havaitaan, että kaikki uskonnot ovat samanlaisia, sillä myös evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen meni terroristien puolelle väittämällä, että tekijä on ”yksi meistä”.

61. Oivalletaan, että arkkipiispa on yksi heistä mutta ei meistä.

62. Opitaan, että viha johtuu siitä, että vihollinen on keskellämme, vaikka se ei olekaan meissä.

63. Käsittäessään olevansa itse osa islamin riivausta arkkipiispakin ymmärtää, ettei pääse irti Perkeleestä, mikä puolestaan tekee manausyritykset yhtä turhiksi kuin terroristien rukoukset.

64. Voin osoittaa olevani pätevämpi kuin arkkipiispa, sillä hänen sijassaan olisin saarnannut kansalle, ettei minkään uskonnon tai eettisen järjestelmän nimissä pidä surmata viattomia ihmisiä, niin kuin homojen lynkkaajat tekevät.

65. Arkkipiispakin oppii ekumeniaa ja ymmärtää, etteivät sharia-murhaajat saisi laittaa kenellekään narua kaulaan.

66. Kun terrorismi yleistyy, hallituksen ei tarvitse julistaa hätätilaa eikä Suojelupoliisin nostaa terroriuhan tasoa, kuten Suomen Sisun julkaistessa Muhammedin pilakuvat, sillä onhan toki sananvapaus paljon vaarallisempi asia kuin muslimien harjoittama väkivalta.

67. Päivi Räsäsen siunaus Suomelle, sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg, voi jatkaa kristillisissä valheissaan piehtarointia tviittaamalla, että Suomen turvallisuustilanne on parempi kuin aikoihin, ja näin kansalaiset saavat nauraa ilman huvilupaa.

68. Poliisihallituksen viestintäpäällikön ei tarvitse uudelleen tviitata Nergin kannanottoa, sillä tiedämme sen jo.

69. Päivi Nerg voi jatkaa kristillisissä laupeudentöissään piehtarointia ja yleisen turvallisuuden parantelua kehottamalla viattomia kansalaisia kavaltamaan toisiaan pienistäkin epäilyistä, mutta terrorismin pääasiallisista syypäistä, eli ääri-islamisteista ja hölmöistä ministereistä hän ei puhu mitään, ja tällä tavoin kansalaiset saavat itkeä.

70. Ymmärretään, miksi Supon demarivirkamiehet eivät tutki terroristien toimia, sillä he kuluttavat aikansa ja voimavaransa maahanmuuttokriitikoiden syynäämiseen ja DDR-muistikorttipelin lätkimiseen kamarilla.

71. Uhkien lakaiseminen maton alle kertoo hallituksen maahanmuuttopolitiikan onnistumisesta.

72. Filosofien ei tarvitse selvitellä Ludwig Wittgensteinin teoksesta Varmuudesta, mitä varmuus on, sillä he voivat päätellä asian siitä, että muslimien tullessa maahan varmuus terrori-iskun tapahtumiselle kasvaa 100 prosenttiin.

73. Propabilistiset todennäköisyysteoreetikot pääsevät varhennetulle eläkkeelle, sillä muslimien maahanmuutto nostaa terrori-iskun todennäköisyyden absoluuttiseen varmuuteen eikä todennäköisyyden käsitettä enää tarvita.

74. Terrori-iskun tapahduttua ymmärrämme paremmin, mitä poliitikot, tutkijat ja media tarkoittivat lauseellaan, että tätä on osattu odottaa, ja Matti Nykänen elämänviisaudellaan, että jos jokin asia on varma niin se on aivan varma.

75. Toteamalla, että ”terrori-iskua on osattu odottaa”, ministerit ja tutkijat voivat osoittaa tienneensä, että isku olisi pitänyt torjua sulkemalla rajat laittomalta maahanmuutolta, ja näin heidät voidaan laittaa syytettyjen penkille terroristien tueksi.

76. Ministerit voivat osoittaa valtiomiesmäisyytensä jatkamalla turvapaikanhakijoiden vastaanottamista, sillä täytyyhän monikulttuurisuuden joskus onnistua pienimmänkin todennäköisyyden vallitessa.

77. Kansalaiset ymmärtävät, että terrori-iskun odottaminen taisikin tarkoittaa poliitikkojen ja tieteilijöiden puheissa terrori-iskun toivomista, sillä he eivät alkaneet vastustaa laitonta maahanmuuttoa.

78. Mediatutkijat paheksuvat sitä, että terrori-iskua odottivatkin oikeastaan kansallismieliset, jotka voivat nyt osoittaa, kuinka oikeassa he ovat olleet.


Kuten näette, maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta, islamista sekä niihin liittyvistä terrori-iskuista on paljon iloa ja hyötyä, ja luetteloa olisi helppo jatkaa. Surullinen varjopuoli on, että Suuren Unelman toteutuminen vielä viipyy.

Lohdutuksena on, että terrorismi on ehtymätön luonnonvara kuten väestönkasvukin, joten kiirettä ei ole. Kaikki aikanaan ja malttia nyt, ettei vauhti olisi liian kova.

21. elokuuta 2017

Valhemedian likaiset legendat


Valtakunnan valhemedioissa alkoi Turun terrori-iskun jälkeen vyörytys, jolla terroristien islamilainen ja lähi-itäläinen tausta yritettiin jynssätä pois. Terroristen kanssa samaan viiteryhmään kuuluvista muslimeista alettiin varustella sankareita, jotta näin voitaisiin pyyhkiä pois päätelmät siitä, että väkivaltaisuus on leimannut laajalti myös muita samantaustaisia ihmisiä.

Katsotaanpa, miten eräät johtavat päivälehdet koettivat liudentaa terroristien etnisen ja uskonnollisen taustan pois terrorismin selitystekijöiden joukosta.

Tässä tehtävässään mediat käyttivät assosiaatioharhaa, jonka mukaisesti lukijoita erehdytettiin päättelemään, että mikäli samaa uskontoa tai etnistä viiteryhmää edustava taistelee kadulla terrorismia vastaan, myöskään terroristin terroristisuus ei voi johtua uskonnosta tai etnisestä viiteryhmästä, siis kertoa esimerkiksi islamista, marokkolaisuudesta tai statuksesta turvapaikanhakijana.

Turun Sanomat leipoi pyhimystä Ahmad Hosseini -nimisestä terroristin kanssa samaan viite- ja ikäryhmään kuuluvasta henkilöstä, jonka lehti väitti ”auttaneen” terroriteon uhria. MV-lehti puolestaan paljasti tuota pikaa asioiden todellisen laidan. Oikeasti uhria auttoikin kansallismieliseksi haukuttu suomalainen mies maahanmuuttajataustaisen Ahmadin katsellessa tumput suorana vieressä (myöhempien selitysten mukaan hän jelppi jotain toista uhria jossakin nurkan takana).

Kyse oli Turun Sanomien tarkoitushakuisesta lavastuksesta, jolla koetettiin luoda sankaritarinaa sen johtopäätöksen hälventämiseksi, että lisääntynyt terrorismi liittyy elimellisesti maahanmuuttoon ja on seuraus islamistien maihinnoususta ja epäperäisten maahantunkeutujien lompsimisesta rajojen yli. Jussi Halla-ahon viitattua Turun Sanomien valeuutiseen ja MV-lehden juttuun suvaitsevaisto masinoi häntä vastaan informaatiosodankäynnillisen viha- ja some-hyökkäyksen, johon myös Yleisradio meni mukaan osana valtamedian kollektiivista ”käsi kättä pesee” -solidaarisuutta.

Näin valtamedia yritti yksityiskohtaan takertumalla lavastaa vihervasemmistolaisista toimittajista ja maahanmuuton suosijoista hurskaita sananvapauden marttyyreja, jotka puhtain purjein puolustavat maahanmuuttajia suomalaisten hyökkäyksiltä. Samanaikaisesti suomalaisten uhrien ja sankarien toivottiin jäävän vähemmälle huomiolle, minkä myös presidentti huomasi. Turun Sanomat yritti siis laatia tyypillisen peite- ja vastauutisen siirtääkseen huomion pois terrori-iskun kannalta olennaisesta asiasta, joka on tietenkin suomalaisiin ihmisiin kohdistettu viha.

Turun Sanomat yritti viimeiseen asti luoda myös terrori-iskun tekijästä kuvaa sympatiaa ansaitsevana ”masennuspotilaana”, ja samaan ideologisten ainesten pois selittelyyn syyllistyi myös Iltalehti, joka viittasi Turussa ”oleilevan” marokkolaismiehen ”outoon käytökseen”. Supon tiedotteen mukaan kyse on kuitenkin entistä varmemmin ääri-islamilaisesta terrorismista, jonka päätekijä Abderrahman Mechkah saapui maahan väärällä nimellä, ja vähitellen on varmistunut, että hänestä oli jo aiemmin vihjattu Supolle ja että hänen rikoskumppaninsa on tuomittu Suomessa seksuaalirikoksesta.

Toinen vahva motiivi terroristien mielivallalle islamilaisen radikalismin ja pyhän sodan ohella on tietenkin henkilökohtainen halu käyttää hyväksi turvapaikkajärjestelmää ja länsimaisten ihmisten laupeutta. Ja sitä Suomen älyllisesti mitättömillä ministereillä on riittänyt heidän avatessaan tulijoille tulvaportit ja syyttäessään riskeistä puhuvia ”rasisteiksi”.

Yleisradio jatkoi säälipisteiden keruuta terroristeille hehkuttamalla otsikossaan, että ”[t]erroriteon pääepäilty oli saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen” ja kursivoimalla jutun korjaukseen, että ”Ylen luotettavista lähteistä saamien tietojen mukaan päätös on ollut nimenomaan kielteinen”. Kumipalloefektiä hyödyntäen toivottiin, että terroriteosta syytettäisiinkin suomalaisia viranomaisia, jotka olivat muka tehneet väärän käännytyspäätöksen.

Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko jutun kirjoittanut Päivi Happonen luulee suomalaisia uhreja ja heidän omaisiaan liikuttavan sen, vaikka tekijä olisi potkaistu tästä maasta ikuisiksi ajoiksi pois jo ennen kuin hän pääsi toteuttamaan väkivaltaiset aikeensa.

Sanoma-konsernin valhemedioihin kuuluva roskalehti Ilta-Sanomat puolestaan teki sankarin iranilaistaustaisesta Mohammed Mokhtarista, joka lehden mukaan ”näki Turun puukottajan juoksevan veitsi kädessä” mutta ”oli vain 20 sekunnista kiinni, että olisi voinut pysäyttää hänet”.

Suomalaisten oma panos jätettiin taaskin lähes kokonaan huomiotta, vaikka turkulaisen 70-vuotiaan miehen toiminta terroristin kiinniottamiseksi oli ansiokasta, ja tapahtumasta kerrottiin ilman moraaliposeerausta.

Helsingin Sanomat truuttasi peräti kaksi juttua, joissa sääliteltiin maahanmuuttajataustaisten muslimien kovaa kohtaloa. Lehti kirjoitti otsikkoihinsa, että ”Turun puukotuksissa apuun rientänyt Hassan Zubier saapui pyörätuolissa muistohetkeen” ja ”Hasan juoksi Turun puukottajan perään ja sai itse puukosta kaulaan”.

MTV3 taas toteutti yhteiskuntavastuutaan lirkuttelemalla kansalle, että ”Hasan Alazawii yritti pysäyttää hyökkääjän Turussa, sai itse veitsen kaulaansa ’Hidastin häntä vain vähän’”.

Hurskastelua, hyvää tahtoa ja ritarillisuutta näyttää riittäneen. Tällä tavoin maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista ja muslimeista koetetaan leipoa oikeita kunniakansalaisia, joiden sankaruus kohoaa suorastaan myyttisiin ja tarunhohteisiin mittoihin ja joiden loistokkuudelle joutuu hakemaan vertailukohtaa Richard Wagnerin oopperasta Götterdämmerung.

Säälittävää ja noloa valtamedian omalta kannalta on, että yleisöjen ripittäminen ja opettaminen eivät missään tapauksessa toimi, ainakaan toimitusten toivomalla tavalla. Tämän osoittaa kansalaisten tahoilta pursuava haiseva palaute, jonka myös Iisalmen Sanomien päätoimittaja sai osakseen verrattuaan terrorismia älyllisesti laiskalla ja perverssillä tavalla liikennekuolemiin ja koetettuaan siten häivyttää eron, joka on onnettomuuksien ja murhien välillä.

Miten valhemedia hyödynsi assosiaatioharhaa?

Assosiaatioharhaa hyödyntämällä valtamedia koetti luoda mielikuvaa, että jos apuun rientävä henkilö on muslimi, ei myöskään terrori voi johtua tekijän islamilaisesta taustasta.

Tämä on vastoin asiasta saatua tilastollista tutkimusnäyttöä. Se kertoo median halusta sumuttaa kansalaisia, padota kansalaisten maahanmuuttokritiikkiä, hillitä islamin arvostelua, harjoittaa mielipiteiden manipulaatiota ja paimentaa lukijoita.

Asian ydin ei ole siinä, kuka henkilö on muita parempi tai huonompi, vaan siinä, että maahanmuuttajia laakeroivalla pyhimystarinoinnilla koetetaan peittää tosiasia, jonka mukaan muslimien viiteryhmä on vastuussa noin 98 prosentista maailmassa viime aikoina tehdyistä terroriteoista.

Samalla koetetaan hälventää sitä ikävää tosiasiaa, että vuonna 2015 valmistuneen tutkimuksen (s. 32) mukaan irakilaisten todennäköisyys syyllistyä väkivaltarikokseen nimeltä raiskaus oli vuonna 2013 suomalaistaustaisiin verrattuna 19,4-kertainen ja että muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden todennäköisyys syyllistyä raiskaukseen oli KRP:n vuodelta 2016 olevan tilaston mukaan paikkakunnasta riippuen 1030-kertainen verrattuna suomalaistaustaisiin. Tämä puolestaan on nostanut ulkomaalaisten tekemien raiskausten määrän 13-kertaiseksi kantaväestöön verrattuna.

Assosiaatioharhan soveltamisesta moititaan julkisessa sanassa usein sitä, että ”yksittäistapauksiksi” kuvatuista väkivaltaisista teoista tehdään yleistyksiä, jotka koskevat koko kansanryhmää.

Valhemedia on nyt kääntämässä tämän sinänsä perustellun induktiivis-empiirisen päättelysuhteen nurin ja kaunistelee maahanmuuttajien tekemiä rikoksia juuri sillä assosiaatioharhaa hyödyntävällä tavalla, jolla samaan viiteryhmään kuuluvat satunnaishenkilöt esitetään terrorismin vastustajina. Tällä tavoin terrorityön tehneistä yritetään karistaa pois ne syytekijät islam ja etninen tausta –, jotka ovat saadun näytön valossa aivan keskeisiä arvioitaessa väkivallan syitä.

Asian voi sanoa niin, että valtamedia yritti käyttää rotu-, uskonto- ja kulttuurikorttia epäsuorasti ja käänteisesti: puolustellakseen viiteryhmää, joka tilastojen valossa tiedetään muita väkivaltaisemmaksi ja rikollisemmaksi. Tällä harhaanjohtavalla argumentaatiolla yleisöä ohjailtiin siihen virheelliseen johtopäätökseen, että terrorismilla ei ole tekemistä islamin ja maahanmuuton kanssa.

Helsingin Sanomat yritti pestä islamin osuutta pois myös jutussa, jossa terroristin tuttavan mielipidettä siteeraten väitettiin, että ”terroristi ei ollut erityisen uskovainen”. Tarvitseeko olla, kun vähempikin näyttää riittävän?

Tieteellisesti sanottuna tavalliselle muslimille riittää, kun hän voi terroristiseen toimintaan osallistumalla luoda itselleen tunteen kuulumisesta johonkin tärkeäksi kokemaansa kokonaisuuteen, joka tarjoaa vaihtoehdon yhteiskunnan normistoon sopeutumiselle. Kyse on kulttuuriimme sopeutumattomien ihmisten halusta luoda itse omat lakinsa, hierarkiansa ja arvojärjestyksensä sekä toimia niiden mukaisesti. Koska islam tarjoaa tähän mahdollisuuden, se ei ole vain uskonto vaan väkivaltaa legitimoiva poliittinen järjestelmä, ja juuri tämä tekee islamin ideologisesta vaikutuksesta terrorismin kannalta laukaisevan tekijän.

Myös pitkästi ja selittelevästi otsikoidussa jutussa ”Miksi Marokosta tulee turvapaikanhakijoita? Nuorilla on suuret odotukset Euroopasta mutta unelmat voivat vaihtua vihaksi, arvioi tutkija” Helsingin Sanomat koetti peitellä islamin ja etnisen taustan merkitystä ja tyhjentää väkivaltaisuuden ja vihan vain taloudellisista tekijöistä johtuvaksi.

Valhemedian tapa vääristellä totuutta ja höynäyttää kansaa on omassa ala-arvoisuudessaan ja ylenkatseellisuudessaan pöyristyttävä. Toivon, että jokainen Suomen kansalainen osallistuu terrorismin vastaiseen taisteluun peruuttamalla Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien tilauksensa. (Peru Hesarin tilaus tästä, ja lopeta Turun Sanomien tilaus tästä).

Vastuun kantamista on se, että emme anna sijaa terrorismia tukevalle propagandalle, emme mielipiteiden manipulaatiolle, asennemuokkaukselle emmekä informaatiovaikuttamiselle tässä hulluuden vastaisessa sodassa. Kannattaa myös lopettaa kolehtinsa kantaminen iltapäivälehtien haaviin.

Naiset ovat informaatiosodan ja matu-propagandan helppoja uhreja

Terrorismin tu(t)kija Leena Malkki Helsingin yliopistosta puolestaan selitteli Ilta-Sanomissa, että muslimiterroristien halu valita kohteikseen naisia johtuisi trendistä valita haavoittuvia kohteita, kuten naisia ja lapsia. Hänen mukaansa näin yritetään viestiä yhteiskunnalle, ettei se kykene suojelemaan haavoittuvimpia jäseniään.

Tämä ei ole kuitenkaan asian ydin. Asian ydin on taaskin islam. Islamilaiseen kulttuuriin nimittäin kuuluu katsomus, että hunnuttamaton nainen on vapaata riistaa. Jos hunnuttamaton nainen ei alistu muslimimiehen omaisuudeksi, häntä pidetään arvottomana mitättömyytenä. Avio-orjuuteen ja omistamiseen liittyvällä julmalla käytännöllä muslimikulttuurissa tehdään myös kunniamurhia ja silvotaan naisten sukuelimiä. Naisen vaatimasta avioerosta tai halusta itse päättää seksuaalisuudestaan rangaistaan ankarasti ja epäinhimillisesti.

Samanaikaisesti tutkijoina esiintyvät vihervasemmiston kellokkaat esittävät mitä perättömimpiä selityksiä sille, miksi suomalaisten miesten halu tuomita terrorismi olisi nyt ”misogyniaa”. Kuten kommunisti Veronika Honkasalon Twitteristä voi päätellä, monille feministeille on tuottanut merkittävää päänsärkyä se, että hyvyyden ja laupeuden lähteenä sekä rauhanuskonnon edustajana esitetty muslimi saattoi valita uhrikseen viattomia naisia.

”Misogyniaan” ei feministien mukaan ole nyt kuitenkaan syyllistynyt muslimiterroristi, vaan syyllisinä feministit pitävät taaskin suomalaisia miehiä, joita he syyttelevät ”some-raivosta”, kun muuta moitittavaa ei löydetä. Vasemmistolaiset profeministimiehet ja muut mekkoeinarit antavat puolestaan feministien johtopäätöksille tukensa peläten naistensa seksilakkoa tai kääntymistä muslimeiksi.

Totuus on, että naisiin kohdistuvilla terroriteoilla muslimimiehet eivät halua alistaa vain naisia, vaan he yrittävät osoittaa, että valkoiset vääräuskoiset miehet ovat nynnyjä nössöjä, jotka eivät pysty suojelemaan edes naisia ja lapsia. Tavallaan tämä osoittaa todellista asioiden tilaa sikäli, että juuri sellaisiahan Juha Sipilä ja Petteri Orpo ovat olleet aukaistessaan rajat muslimivalloittajille.

Harmina koko kulttuurillemme on, että tällä ylimielisyydellään muslimiterroristit pääsevät osoittamaan islamin valtaa. He pyrkivät alistamaan vääräuskoiset valkoiset naiset omaan hallintaansa ja hunnuttamaan heidät omaan alaisuuteensa. Vasta, kun jokainen nainen on oikeaoppisesti hunnutettu tai kulkee islaminuskoisen miehen kainalossa joko vappudaamina tai lastenvaunuja työntäen, on hän suojassa islamilaiselta terrorilta.

Jokaisen blondibimbon kannattaa nyt miettiä tarkkaan, kenelle haaransa avaa tai kenelle pyllistää homodiskon päätteeksi, vai olisiko parasta pitää se kymmenen penniä polvien välissä. Sillä islamin tieltä ei ole paluuta.

Ehkä myös diskurssianalyytikoiden ja muiden yliopistolle palkattujen vitun virkkaajien kannattaisi entistä kriittisemmin purkaa auki tuota valhemedian eteemme lavastamaa ”narraatiota” ja ”monikulttuurista kudelmaa”.

19. elokuuta 2017

Lähikuvassa terrorismin tu(t)kija ja dosentti


Terrorismin tu(t)kija ja dosentti Leena Malkki Helsingin yliopistosta on paistatellut viime päivät julkisuudessa, kun Helsingin Sanomat ja Yleisradio ovat kyselleet häneltä selityksiä Barcelonan ja Turun terrori-iskuihin.

Syykin on selvä, sillä Malkki on yksi päätekijöistä, kun on yritetty puolustella epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa sekä oikeuttaa turvapaikanhakijoiden virtaa Euroopan maihin. Tämä puolestaan on tukenut vihervasemmistolaisen median tarkoitusperiä.

Helsingin Sanomat uudelleen julkaisi tällä viikolla Malkin heinäkuisen kirjoituksen, jossa Sisko Ponteva selitti, miten terrorismin kanssa kannattaa elää. Itse kirjoittamassaan jutussa Leena Malkki neuvoi mediaa sensuroimaan tai vähintäänkin valikoimaan asioita, sillä ”väkivaltaan keskittyvä ja sitä kuvin dramatisoiva uuti­sointi herättää enemmän terrorismin pelkoa kuin esimerkiksi pelastus­työntekijöiden työtä kuvaava, uhreihin keskittyvä tai ’kuiva’ asia­pitoinen uutisointi”.

Turun Sanomat noudattikin Malkin kehotusta sulkemalla lehden keskustelupalstat kansalaisten mielipiteiltä terrori-iskun jälkeiseksi viikonlopuksi, ”niin loppuu se puhe muslimiterroristeista”.

Tällainen kantaväestöön kohdistuva rajoittaminen ei ole kuitenkaan oikea eikä edes tehokas toimenpide tilanteessa, jossa turvapaikanhakijoiden aiheuttama turvattomuus johtuu holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta, monikulttuurisen toimintamallin täydellisestä epäonnistumisesta, vieraiden kansakuntien vyörymisestä rajojen yli sekä islamilaisen väkivaltakulttuurin ajautumisesta ristiriitaan järkiperäisen kulttuurimme kanssa.

Suuressa valistuneisuudessaan Leena Malkki ohjasi kansalaisia olemaan ”pelkäämättä” ja kieltäytymään seuraamasta maailman tapahtumia: ”Jos terrorismi alkaa liiaksi ahdistaa, kannattaa sulkea tietokone ja televisio sekä suunnata huomio välillä muihin asioihin. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että terrorismi pelottaa enemmän niitä, jotka seuraavat tiiviisti iskuja koskevaa uutisointia.

Malkki yritti siis madaltaa kansalaisten arvostelu- ja päättelykyvyn pelonsekaiseksi ”reagoimiseksi” samalla, kun hän itse epäintellektualisoi terrorismiongelman pelkäksi kantaväestöön kuuluvien ihmisten henkilökohtaiseksi mielenhallinnan kysymykseksi. Tosiasiassa Eurooppaa koetteleva terrorismi on poliittisen tason ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii julkisen tason toimenpiteitä ja käsittelyä, mutta tätä Leena Malkki ei pienessä päässään ymmärrä.

Sen sijaan Leena Malkki Helsingin yliopistosta suositti kansanjoukoille pään panemista pensaaseen ja piti ihmisten maahanmuuttokritiikkiä ja älyllistä valppautta tunneperäisenä eikä järkiperäisenä reaktiona. Sitten hän neuvoi odottamaan passiivisena ilmiön pahenemista, sillä ”vastatoimet saattavat itse asiassa jopa pahentaa tilannetta terrorismin hillitsemisen sijaan” ja ”jos yhteiskunta ja laaja yleisö ei reagoi iskuihin odotetulla tavalla, piittaamattomuus alkaa ajan mittaan käydä motivaation päälle.

Jutun loppuun kerätyssä kirjallisuuskasassa ei tosin esitetty yhtään pätevää näyttöä tämän arvauksen puolesta. – Ei esitetty, sillä ennusteenomaisessa asiassa varmaa tietoa ei voi olla, ja näkemykset tyynnyttelyn tehokkuudesta perustuvat yliopiston ruokkimien pullasorsien omiin poliittisiin sormileikkeihin.

Leena Malkki vähätteli terrorismin merkitystä myös arvioimalla sen merkitystä ”bruttokansantuotteeseen” pieneksi, ja hän kaunisteli terroritekoja väittämällä, että ”suuri osa yhteiskunnalle koituvista taloudellisista kustannuksista ei synnykään itse iskujen tuottamasta tuhosta, vaan ihmisten ylivarovaisuudesta terrori-iskun jälkimainingeissa”.

Tämä kieroudessaan etevä viattomien ihmisten syyllistäminen ei poista tietenkään sitä perustotuutta, että syy ihmisten reagoimiseen on terroristien toiminnassa, että kantaväestöjen reaktiot ovat sinänsä järkiperäisiä ja että niiden mahdolliset kielteiset vaikutukset ovat osa terroristisen toiminnan tuhoisuutta.

Leena Malkki jatkoi, että ”ei ole sellaista ulkoista tunnus­merkkiä, josta iskuja mahdollisesti suunnittelevan tai tukevan voisi luotettavasti tunnistaa.

Ei ole vai? Lähes kaikkia maailmassa viime vuosina tehtyjä terroritekoja (noin 98 %) yhdistää tekijöiden islamilainen tausta (Wikipedian luettelot tässä). Mikäli voi tunnistaa muslimin, voi tunnistaa henkilön, jonka alttius terroritekoon on muita suurempi.

Kirjoituksensa lopussa Leena Malkki käänsi huomion poliitikkojen ja viranomaisten suuntaan ja sanoi, että ”viranomaisiin ja poliitikkoihin kohdistetut odotukset terrorismin lopettamisesta ovat usein kohtuuttomia”. Tällä tavoin hän puolusteli hallituksen lepsua maahanmuuttopolitiikkaa, vaikka Dublin-asetuksen nojalla Suomen olisi pitänyt käännyttää kaikki maahamme humahtaneet yli 30 000 sotilaskarkuria, laitonta maahanmuuttajaa ja epäperäistä tulijaa.

Maltti ei nyt auta, Malkki!

Yleisradion 18.8.2017 puolelta päivin julkaisemassa ja toimittaja Tulikukka de Fresnesin kirjoittamassa jutussa Leena Malkin suvaittiin pieraista, että ”edelleenkään ei tiedetä, miten tapaus liittyy ääri-islamististeen liikehdintään vai liittyykö se siihen mitenkään” ja että ”marokkolaistaustaisia ihmisiä on Euroopassa niin paljon, että kahden henkilön yhteinen kotimaa ei kerro Malkin mukaan vielä mitään”.

Tätähän odotettu, että jotain vastaavaa tapahtuu”, hän sanoi haltioituneena ja ilmiötä normalisoimaan pyrkien. Mikäli terrori-iskua osattiin oikein ”odottaa”, kuten Malkki paljastavasti kuvaa, siihen olisi pitänyt varautua poistamalla potentiaaliset terroristit heti maasta tai lyömällä heidät rajoilta takaisin.

Koska rajoja ei kansalaisten rukouksista huolimatta suljettu laittomalta maahanmuutolta, vaikka sen ennustettiin ajan myötä johtavan terrorin leviämiseen myös Suomeen, on pääteltävä, että terrori-iskun ”odottaminen” tarkoitti ministerien ja tutkijoiden puheissa terrori-iskun ”toivomista”. Tästä puolestaan seuraa, että ministerit ja suvaitsevaiset ovat suoraan vastuussa myös Turussa tapahtuneista terroristisista murhista.
 
Koska terroristi voi kansainvälisesti saadun näytön valossa kuoriutua esiin aivan tavallisestakin muslimista, pitäisi torjunnan kohdistua koko ryhmään. Olen itse jo vuosien ajan vaatinut, että pakolaisten virta rajojen yli on katkaistava, kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat on poistettava maasta viipymättä, eikä käsittelyä odottavia saa päästää vapaalle jalalle.

Malkin mukaan hyökkäyksen osatekijät, kuten etninen tausta, lähtömaa, status turvapaikanhakijana tai islamilainen uskonto, eivät muka mahdollista hyökkäyksen tulkitsemista terrorismiksi, vaan hänen mukaansa tapaus on saatu näyttämään terrori-iskulta vain siksi, että ”terroristisesta rikoksesta on kuvaus rikoslain luvussa 34a” ja ”viranomaiset ovat tutkintaa määritellessään käyttäneet tätä lainsäädännön kuvausta”.

Leena Malkin näkökulmasta Turun terrori-isku voi olla terrorismia vain, jos se sopii terrorismin viranomaismääritelmään, mutta muutoin siitä puuttuvat terrorismin tunnusmerkit. Hänen näkökulmastaan yleiskieltä ei saa käyttää asioiden nimeämiseksi siksi, mitä ne ovat.

Samaan aikaan Yleisradion jutun kanssa Helsingin Sanomat julkaisi toimittaja Jussi Salmelan kirjoittaman jutun ”Terrorismintutkija: Suomen mittakaavassa Turun isku oli poikkeuksellinen teko ’Jos haluaa minimoida vaikutuksia, niin omaa käyttäytymistä kannattaa muuttaa mahdollisimman vähän’”.

Sana ”yksittäistapaus” on nyt valhemediassa korvattu sanaparilla ”poikkeuksellinen teko”, jolla myös pääministeri Juha Sipilä puolusteli osallisuuttaan terroritekoon, kun oma kameli on kumollaan keitaalla.

Jo Helsingin Sanomien pitkä ja lukijoita manipuloimaan pyrkivä otsikko kertoi kaiken. Jutussa haastatellun Leena Malkin tarkoitus on paimentaa ihmisiä toimimaan kuten ennenkin: äänestämään kokoomusta, keskustaa ja vihervasemmistoa sekä hyväksymään rajojen avoimena pitämisestä johtuva kansanmurha.

Dosentti Leena Malkin hoitaessa ilmavaivojaan luonnollisella tavalla poliisi puolestaan joutui iltapäivällä tunnustamaan, että Turun puukottaja on nuori mies, joka tuli maahamme turvapaikanhakijaksi keväällä 2016 ja esitti olevansa 18-vuotias. Kyseessä on siis Juha Sipilän ja Petteri Orpon maahanmuuttopolitiikan hedelmä, jolle valhemedia aloitti irvokkaan säälipisteiden keruun lavastamalla hänet ”masennuksesta kärsiväksi”. ”Apuun rientänyt” samantaustainen muslimimies puolestaan esitettiin pyörätuolissa olevana sankarina suomalaisten uhrien ja terroristin todellisten kiinniottajien jäädessä lähes huomiotta.

Kadottuaan vastaanottokeskuksesta tekijä on ollut maassamme laittomasti oleskeleva henkilö, joita arvioin jo torstaisessa kirjoituksessani piileskelevän Suomessa muutamia satoja.

Tekijän hämärien yhteyksien vuoksi poliisi on ottanut kiinni neljä muuta henkilöä samoilla rikosnimikkeillä, ja ainakin yksi kiinniotetuista on noudettu vastaanottokeskuksesta. Poliisi ei nimennyt mitään yksittäistä asiaa terrorismin tunnistamisessa, mutta viittasi ideologiseen taustaan. Supon mukaan kiinniotettujen profiili viittaa ääri-islamistiseen terrorismiin ja kertoo ainakin sen, että islamista on kysymys.

Viiden jihadistin kiinnioton lisäksi poliisi on kansainvälisesti etsintäkuuluttanut yhden henkilön, joka ei ole tällä hetkellä Suomessa. Poliisi ei lausunut terroristeilta takavarikoidun auton haltijan nimeä, joka on Mouad El Ftouhy. Näiden elukoiden logiikka on brutaaliudessaan seuraava: ”Hyväksykää valtauksemme tai tapamme teidät.”

Todellisuus on paljastanut Leena Malkin tapaisen märehtijän kannanotot pelkiksi virkkumummujen siunailuiksi, joilla ei ole kerta kaikkiaan mitään tieteellistä arvoa. Koulutettu apina osaisi esittää samat aprikoinnit pelkästään kopioimalla viranomaistiedotteita kahden päivän viiveellä.

Edes Malkin arvio tekotavan harvinaisuudesta ei pitänyt paikkaansa, sillä pari vuotta sitten raivostuneet eritrealaiset turvapaikanhakijat surmasivat veitsillä kaksi ruotsalaista ihmistä Vesteråsin Ikeassa, ja toiselta uhrilta oli leikattu irti pää! Veitsi on myös Suomessa yleisin henkirikosten väline, joten Malkin väitteen vastaisesti oli suorastaan todennäköistä, että terrori-iskun välineenä käytettäisiin jotakin helposti saatavilla olevaa arkista esinettä, kuten puukkoa tai autoa. Tämä osoittaa, että Malkki ei kykene sen enempää teoreettiseen kuin arkipäättelyä vaativaan ajatteluun.

Minkäänlaiseen analyysiin terrorismin olemuksesta, islamilaisen kulttuurin vuosisatoja vanhasta valloituspyrkimyksestä ja Euroopassa tapahtuvasta valkoisen väestön kansanmurhasta Leena Malkki ei yllä, ja sikäli hän on tyypillinen poliittisen vihervasemmiston etäispääte yliopistolla. Ei ihme, että Suomen Kuvalehden mukaan hänelle sataa vihaista palautetta myös valistuneilta kansalaisilta.

Pahamaineiset mahapaineiset

Aamulehden keväisessä jutussa ”Terrorismintutkija: ’Emme ole menossa kohti kaaosta’– olettaa silti iskujen lisääntyvän” (5.6.2017), Leena Malkki väitti, että terrorismi on ”marginaalinen ilmiö, vaikka se on nyt Euroopassa vähemmän marginaalinen kuin aiemmin”. Vitsikästä on, että hänen sanomansa kumottiin jo lehden omassa otsikossa.

Runsaan vuoden takaisessa Helsingin Sanomien kirjoituksessaan nimeltä ”Terrorismintutkijoiden ongelma on se, että tieto ei tahdo kelvata” (27.3.2016) Leena Malkki paheksui, että terrorismintutkijoiden tieto ei tahdo kelvata. Tämä ei ole ihme, sillä Malkin argumentit ovat olleet kuin ilmaan ammuttuja savikiekkoja, joita jokainen asioita tunteva ampuu huvikseen alas.

Helsingin yliopisto on kunnioittanut Leena Malkin viisautta myöntämällä hänelle dosentuurin, jotta hän näyttäisi juuri sellaiselta lausuntoautomaatilta, jolta päivystävän dosentin täytyy nykyaikana näyttää. Palkinnoksi vihervasemmistoon verkostoitumisestaan ja internatsistisesta kansainvälistymisestään Helsingin yliopisto on nimittänyt hänet myös Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtajaksi. Tässä tärkeältä kuulostavassa tehtävässä Malkki voi jatkaa Euroopan unionin turvapaikkalinjauksille suopeaa tendenssitoimintaansa estottomasti.

Leena Malkki on toiminut avustavana päätoimittajana Politiikasta-lehdessä, jonka muutamat sosialistiset ja feministiset tutkijat perustivat Valtiotieteellisen yhdistyksen julkaiseman Politiikka-lehden rinnalle, koska eivät saaneet juttujaan siellä julki. Politiikasta-lehden toimitukseen kuuluvat muiden muassa tamperelainen kommunisti Jiri Nieminen ja pahamaineinen feministi ja kaksiarvoisen sukupuolieron kieltäjä Saara Särmä. Leena Malkki on julkaissut vasemmistolaisten Jukka Paastelan ja Kimmo Nuotion kanssa pari toimitustyötä, joilla dosentuurin vaatimukset eivät täyty.

Leena Malkki käyttää akateemista statustaan häikäilemättömästi hyväkseen levittäessään poliittista propagandaansa ja taivutellessaan kansalaisia itsetuhoiseen käyttäytymiseen: hyväksymään Euroopan maiden väestöjen vaihto ja väkivaltaisten siirtolaisten virta. Media puolestaan käyttää Leena Malkkia saadakseen mielipiteiden manipulaatiolle ja asenteiden muokkaukselle näennäistieteellisen tuen, joten valhe ja informaatiovaikuttaminen elävät symbioosissa yliopistossa ja mediassa.

Voisi helpostikin ajatella, että Leena Malkin kannanotot olisivat niin ääliömäisen epä-älyllisiä, että hän tulisi tahrineeksi koko tiedeyhteisön mainetta. Tosiasiassa hänen kannanottonsa antavat edustavan näytön siitä, kuinka banaalia yliopistoihin palkattujen nollatutkijoiden toiminta yleensäkin on. Minkäänlaiseen kokonaisanalyysiin ei ylletä, ja kommentointi jää pelkästään matalamielisen, kouluainemaisen ja immanentin journalismin tasolle.

Malkin suositukset olla ”reagoimatta” ja ”piittaamatta” terrorismista noudattelevat  myös laajemmin naisten tapaa levittää kätensä tai haaransa maahanmuutto-ongelman edessä. Neuvottomuus ja epä-älyllistyminen kertovat elävää kieltään tieteen ja politiikan naisistumisesta. Onkin vaara, että tieteen, politiikan ja armeijan johtotehtävien päätyessä naisille naisellinen empatia ja solidaarisuus alkavat tuhota johdonmukaista ajattelua ja vastuullista politiikkaa yhtä tehokkaasti kuin muukalaisten invaasiokin, ja pidän näitä ilmiöitä ideologisesti yhteenkuuluvina. Terroristit ja terrorismia tukevat feministit ovat pohjimmiltaan samaa sakkia.

Mikäli mitään järjellistä sanottavaa ei ole, voisi valheista pöhöttynyt valtamedia syöstä nuo akateemisella rehulla ruokitut mamupatjat pois julkisuudesta harjoittamasta tuota säälittävää poseeraustaan ja nymfopossumaista itsetehostustaan. Yliopistojen punavihreistä bunkkereista heidät lähdettää vain betonia läpäisevä tuhannen kilon onteloammus.

18. elokuuta 2017

Me emme tarvitse sharia-murhaajia


Helsingin kansalaistorilla järjestettiin tänään ”Suomi 100” -juhlallisuuksiin liittyvä ”Nuku rauhassa” -tapahtuma, jossa turvallisuusalan eri toimijat esittelivät tehtäviään ja taitojaan. Samaan aikaan Turussa islamistinen terroristi pisteli puukolla kahdeksaa ihmistä, joista kaksi on tätä kirjoitettaessa kuollut.

Niin sanottu valtamedia peitteli aluksi terrori-iskua ja selvensi kello 19:34, että poliisi ”ei kommentoi epäillyn sukupuolta tai ikää”. Myöskään etnistä taustaa ei kerrottu, mutta ei kerrottu myöskään sitä, että epäiltyjen etnisestä taustasta tai kansalaisuudesta ei mainittu mitään.

Se, että kyse oli islamistisesta terrori-iskusta, olisi voitu paljastaa vähemmälläkin salailulla, mutta jo tämä salailun ja peittelyn aste riitti kertomaan kansalaisille, mistä oikeastaan oli kyse.

Luotettavin tieto tuli jälleen suoraan silminnäkijöiltä ja MV-lehdestä, joka on osoittautunut korvaamattomaksi tietolähteeksi lähes kaikkien maahanmuutto-ongelmien ja viranomaisten väärinkäytösten paljastamisessa.

Lehden mukaan Turun keskusta oli sotatantereena usean jihadistisen terroristin kokoonnuttua paikalle ja aloitettua verilöylyn ”allahu akhbaria” huutaen. Raportin tueksi esitettiin lukijan tallentamaa videokuvaa. Valppaat suomalaiset myös auttoivat maahanmuuttajataustaisen epäillyn kiinni saamisessa.

Maahanmuutto-ongelmaa aiheuttava ja kaunisteleva Helsingin Sanomat puolestaan pyrki lavastamaan hyökkääjän samantaustaisista kaverista sankareita, jotka koettivat hillitä riehujaa, kun taas suomalaiset sivusta seuraajat lehti yritti esittää nahjuksina, jotka vain näpelöivät älypuhelimiaan. Asian voisi sanoa niin, että etnojengi rähinöi jo keskenäänkin, jolloin suomalaiset viisaasti väistyen keskittyivät varjelemaan henkeään ja terveyttään, hälyttivät viranomaiset apuun ja tallensivat tapahtuman tärkeäksi todistusaineistoksi.

Kello 19:07 Ilta-Sanomat kertoi, että ”KRP ei tutki tapausta terroritekona”, kunnes jo kello 21:20 poliisinkin oli pakko tunnustaa, että ”epäilty tekijä on ulkomaalaistaustainen, nuorehko mieshenkilö joka on sairaalassa hoidettavana”. Terrorismi lakkaa olemasta terrorismia, kun sitä ei määritellä terrorismiksi.

Tällä aseella torjuttiin laittomia haittamaahanmuuttajia vanhoina hyvinä aikoina. ”Nuku rauhassa” -tapahtuma 18.8.2017 .
Terrori-iskuja tapahtuu nykyään niin tuhkatiheään, ettei sorminäppärinkään statisti pysy perässä. Hausjärvellä kolme ulkomaalaistaustaista otettiin äskettäin kiinni huomattavan asearsenaalin hallussapidosta, ja pittoreskina kuriositeettina myös Saksan Elberfedissä tapahtui iltapäivän tunteina puukkoisku.

Suomen suvaitsevaiset iloitsevat tietenkin kansainvälisen maineemme kohoamisesta, sillä lähestymme nopeasti sitä yleiseurooppalaista tasoa, jolla terrori-iskut rikastuttavat jokapäiväistä elämäämme.

Monikulttuurisuuden lisääntyminen huomioitiin jopa amerikkalaisella CNN-televisiokanavalla, joten Jan Vapaavuoren, Juha Sipilän, Petteri Orpon ja Alexander Stubbin sekä kynnet verillä maahanmuuttoa peräävän vihervasemmiston unelma on toteutumassa. Juuri heidän ponnistuksiaan meidän on kiittäminen tämänpäiväisten ruumiiden kylmenemisestä. Sinisiksi vetävät kuin uuvatit.

Tänään onnenpyörän osoitin pysähtyi Turkuun. Minne seuraavaksi? Sitä voivat maahanmuuttokiimaiset Orpo, Sipilä, Stubb ja muut lahopäät jännittää omissa bunkkereissaan presidenttien vaihdellessa surunvalitteluja.

Ilon aihetta piilee toki siinä, että tällä tavoin saadaan lisää tietoa islamista ja opitaan ymmärtämään sen syvintä olemusta. Kiirettä ei kuitenkaan ole, joten toivon maahanmuuton ja monikulttuurisuuden edistäjiltä malttia, ettei vauhti olisi liian kova.

Keep on dreaming, eli nukkukaa rauhassa! Apeus ja pelko eivät nyt auta, emmekä me todellakaan alistu.

Oma mielipiteeni on luonnollisesti ollut jo vuosien ajan se, että ei yhtään muslimia, pakolaista, turvapaikanhakijaa, haittamaahanmuuttajaa eikä muutakaan joutoväkeä tähän työttömyyden ja kurjuuden täyteiseen maahan enää, ja jokainen karkotus- tai käännytyskelpoinen maasta pois. Me emme tarvitse sharia-murhaajia.

17. elokuuta 2017

Rikastus jatkui Barcelonan teurastuksella


Yhdysvaltalaisen Gateston-instituutin tutkija Soeren Kern oli juuri päässyt raportoimasta, että Espanja on saavuttamassa Kreikan toiseksi suosituimpana maahantunkeutujien porttina Eurooppaan, kun Barcelonassa sattui jälleen uusi yksittäistapaus ja muuan ählämi ajoi pakettiautolla kymmenien ihmisten päälle Las Ramblasin kävelykadulla. Iskussa kuoli 13 ja loukkaantui yli sata ihmistä, ja ääri-islamilainen järjestö Isis ilmoitti tehneensä iskun.

Samaan aikaan meillä täällä Suomessa valtakunnan merkittävin kulttuuririkastuksen puolestapuhuja Helsingin Sanomat valittelee, että ”Temppeliaukion kirkolle rakennetaan pysyvät esteet terrori-iskun varalle”. Jutussa siteerattiin kirkkoherraa, joka siunaili, että ”ovesta voi ajaa suoraan sisään ja raamit kaulassa alttarille asti”. Kirjoituksen mukaan varustautumisen taustalla on todellinen ja ajankohtainen uhkaus, ja Temppeliaukion kirkko mainittiin myös vuonna 2016 ääri-islamistisen terroristijärjestön Isisin Dabiq-propagandalehdessä.

Melkein kaikkialla Euroopassa eletään nykyisin islamin aiheuttaman kroonisen terroriuhan alaisena, ja julkisia tiloja ja tapahtumia joudutaan suojelemaan raskailla kulkuesteillä ja sotilaiden sekä vahvasti aseistautuneiden poliisien kaadereilla. Turun Tall Ships Race -tapahtumaa suojeltiin poikkeustoimilla, ja Hämeenlinnassa viime viikonloppuna järjestettyjen Elomessujen koko alue oli saarrettu rekoilla ja busseilla, jotta ”pelolle ei annettaisi valtaa”.

Muslimien joukkoinvaasio Eurooppaan on tuhonnut kulttuuristamme sen parhaat piirteet: kansalaisluottamuksen ja vapauden. Euroopan unionin löyhälatvaiset poliitikot, jotka eivät ole antaneet sotilaspiirien pysäyttää laittomia maahan pyrkijöitä rajoille, ovat syypäitä sekä turvallisuuden että sananvapauden tuhoamiseen Euroopasta.

Helsingin Sanomien toimittajan Kimmo Oksasen jutussa muuan rikoskomisario toteaa lakonisesti, että ”tämä on ajattelumalli, johon meidän on totuttava”. Kulttuurimädätyksensä tueksi lehti päivitti ja uudelleen julkaisi heinäkuisen juttunsa, jossa tutkijana esiintyvä Leena Malkki opetti, miten terrorismin kanssa kannattaisi elää. Hänen vuodatuksensa mukaan ”vastatoimet saattavat itse asiassa jopa pahentaa tilannetta terrorismin hillitsemisen sijaan” ja ”jos yhteiskunta ja laaja yleisö ei reagoi iskuihin odotetulla tavalla, piittaamattomuus alkaa ajan mittaan käydä motivaation päälle.”

Jutun loppuun kerätyssä kirjallisuuskasassa ei tosin esitetä yhtään pätevää näyttöä tämän arvauksen puolesta. – Ei esitetä, sillä ennusteenomaisessa asiassa varmaa tietoa ei voi olla, ja näkemykset perustuvat yliopiston ruokkimien yhteiskuntatieteilijöiden omiin poliittisiin sormileikkeihin. Palkkansa nämä kultapossukerholaiset kuittaavat vihervasemmistolaisten mielipiteiden esittämisestä ja maahanmuuttoa sekä monikulttuurisuutta edistävien tulkintojen tekemisestä samalla, kun kriittinen ajattelu karkotetaan yliopistojen punaisista tiedekunnista.

Jokainen asioista perillä oleva tietää, että terrorismia ei enää pysäytetä ”piittaamattomuudella” eikä oikeastaan millään, sillä eurooppalaiset ihmiset ovat pyhää sotaa käyvien muslimien tekemän tietoisen kansanmurhan kohteina, eikä kukaan EU-eliitin laupiaista lampaista valita sen olevan ihmisoikeusrikos.

Suomalaiset saavat syyttää tästä kulttuuritaantumuksesta Alexander Stubbin, Petteri Orpon ja Juha Sipilän tapaisia löperöliberaaleja oikeistolaisia ja kaikkia niitä vihervasemmistolaisia poliitikkoja, joille suomalaisen Suomen tuhoaminen on ollut osa heidän kollektiivista persoonallisuushäiriötään ja hyvinvointiyhteiskunnan raunioittamiseen tähtäävää kaunaista kostonhimoaan.

Suomeen on nyt jo kadonnut useita satoja Syyrian ja Irakin suunnalta tulleita sotilaskarkureita, eikä Lähi-idästä tulevan suihkuvirtauksen pysäyttämiseksi ole tehty mitään, vaan rajojen yli marssii jatkuvasti porukkaa ilman, että kuolonkouristuksissaan kamppaileva valhemedia pukahtaisi asiasta sanaakaan.

Myös EU:n ulkorajojen valvonta on osoittautunut pelkäksi valheeksi. Gateston-instituutin mukaan vuoden 2017 seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana yli 8300 laitonta maahanmuuttajaa on saavuttanut Espanjan rannikot. Tämä on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna.

Muslimi-invaasion pääsisäänkäynti Eurooppaan on ollut Italia sen jälkeen, kun reitti Turkista Kreikkaan suljettiin EU:n ja Turkin maahanmuuttosopimuksen päätyttyä maaliskuussa 2016. Tänä vuonna Italiaan on saapunut 97 000 henkilöä, kun luku vuonna 2016 oli 181 436. Viimeisten neljän vuoden aikana Italiaan on saapunut lähes 600 000 maahanmuuttajaa.

He osoittavat aggressiivisuutensa jo rajoilla, joita he pyrkivät ylittämään väkivaltaisilla hyökkäystoimilla ja koko rintaman laajuisilla iskuilla. Useat sadat laittomat siirtolaiset ovat toistuvasti rynnistäneet Espanjaan Marokon puoleiselta rajalta, ja kattavan kokonaiskuvan asiasta saa tästä Oikean Median artikkelista.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt antavat tälle rikolliselle toiminnalle tukensa kyyditsemällä Afrikan paisuvaa väestöä sisämaasta rannikolle ja ohjaamalla heitä merihätään Välimerelle. Samalla ne syyllistyvät ihmissalakuljetuksen avustamiseen, kuolemantuottamuksiin ja terrorismin edistämiseen Euroopassa.

Ei ole epäilystäkään, ettei terrorismin lisääntyminen johtuisi muslimien laajasta muutosta Euroopan maihin. Kyseessä on muhamettilaisen kulttuurin vuosisatoja vanha eurooppalaisen elämäntavan ja väestörakenteen romutusyritys, jota dynamiittityperät poliitikot eivät ole edes yrittäneet torjua.

Terrorismin selittelijöiden vakiovalhe valkoisiin ihmisiin kohdistuvien joukkomurhien puolustelemiseksi on arvaus, että iskuilla koetetaan ”jakaa kansaa”. Muslimien laitonta maahanmuuttoa pidetään a priorina, jota ei kyseenalaisteta, vaikka terrorismi johtuu selvästikin siitä, että muslimilaumat ovat väärässä paikassa: väärissä maissa ja väärässä maanosassa.

Terroriteot ovat koko muslimiyhteisön keskeinen painostuskeino, jolla muslimiyhteisö tavoittelee poliittista vaikutusvaltaa. Vaikka jokainen muslimi ei ehkä olekaan terroristi, terrorin uhka luo muslimiyhteisölle valtaa samalla, kun suuri osa muslimeista antaa hiljaisen kannatuksensa terrorismille työntäessään lastenrattaita meidän kaduillamme omahyväinen ilme naamallaan.

Ranskassa tehtiin vuoden 2015 terrori-iskujen jälkeen tutkimus, jossa todettiin, että nuori muslimi omaksuu radikaaleja uskomuksia neljä kertaa todennäköisemmin kuin kristitty nuori. Lukiolaisista muslimeista 33 prosenttia piti ”hyväksyttävänä” ”osallistua väkivaltaisiin toimiin ajatustensa edistämiseksi”, toisin sanoen kolmannes heistä piti terrori-iskuja hyväksyttävinä iskujen tapahduttua.

Lukiolaisista muslimeista 20 prosenttia oli samaa mieltä väitteestä, että on ”hyväksyttävää kannattaa omaa uskontoaan myös asein”. Kyselyyn osallistuneista 6824 lukio-opiskelijasta 24 prosenttia kieltäytyi tuomitsemasta jyrkästi Charlie Hebdon iskussa tehtyjä murhia. Kyselyyn osallistuneista 21 prosenttia kieltäytyi tuomitsemasta jyrkästi myös Bataclanin teatterissa 13.11.2015 tapahtunutta verilöylyä, jossa teurastettiin 89 ihmistä osana 130 ihmishenkeä vaatineita Pariisin terrori-iskuja.

Tutkimuksen tulos on yhdensuuntainen vuonna 2006 tehdyn Pew Global Attitudes -tutkimuksen kanssa, jonka mukaan 42 prosenttia Ranskassa asuvista 1829-vuotiaista muslimeista piti itsemurhaiskuja toisinaan oikeutettuina. Britanniassa lukema oli 35 %, Saksassa 22 %, Espanjassa 29 % ja Yhdysvalloissa 26 %.

Sen asemasta, että kotimainen valhemedia tunnustaisi islamistisen terrorismin syyksi islamin, se yrittää takoa kansalaisten tajuntaan omaa marxilaisen agendan mädättämää ja sosiaalis-taloudellisilla tekijöillä marinoitua mielikuvaa, jonka mukaan ”tämänpäiväisen iskun taustalla voi olla Espanjan talouskriisi”!

Tukensa media hankkii tutkijanviralla palkituilta politrukeilta, jotka alkeellista tu quoque -argumenttia soveltaen syyttävät terrorismista Euroopan pelastamiseen tähtääviä kansallismielisiä voimia. Yleisradion agendaan sopii toki se, että ”vanhempi tutkija Otso Iho muistuttaa niin ääri-islamistien kuin äärioikeiston käyttäneen autoa aseena terrori-iskussa”. Autoa voisi käyttää aseena myös ongelmia aiheuttavan väestön siirtämiseksi pois Euroopasta ja meidän kotimaistamme.

Petteri Orpon tapaiset kansanpetturit ovat väittäneet, että kansainväliset sopimukset velvoittavat ottamaan pakolaisia turvalliseksi luokitellusta Ruotsista, vaikka Suomen olisi kansainvälisten sopimusten perusteella pitänyt käännyttää jokainen tulija ensimmäiseen turvalliseen maahan. Tämä ei ole mielipide vaan objektiivinen tosiasia. Kansalaisten vastalauseiden hän valitti olevan ”rasismia” samalla, kun Kesärantaan kotoutunut Juha Sipilä kutsui turvapaikanhakijat lokoisaan yksityiskotiinsa asumaan, kunnes joku apulais-Veijo vihjaisi sen olevan huono idea.

Tämänpäiväisen terrori-iskun keskellä Ranskan märkäkorvainen presidentti Emmanuel Macron puolestaan piipitti surunvalittelunsa Twitterissä ja totesi ajatustensa ja myötätuntonsa olevan Barcelonan uhrien puolella (”toutes mes pensées et la solidarité de la France pour les victimes de la tragique attaque à Barcelone”). Hän sanoi, että ”pysymme yhtenäisinä ja päättäväisinä”  (”nous restons unis et déterminés”) ja että hänen taistelunsa kohdistuu ”muukalaisvihaa ja rasismia” (”le racisme et la xénophobie”) vastaan. Hän on selvästikin liian tyhmä, neuvoton tai paha ymmärtämään, millä tavoin hänen ”taistelunsa” kumoaa hänen säälinsä.

Pysyn myös itse lujana ja päättäväisenä. Taisteluni kohdistuu Suomeen sekä Eurooppaan kohdistuvaa terrorismia ja sen taustalla vaikuttavaa maahantunkeutumista sekä muslimien pyhää sotaa vastaan. Annan täyden tukeni Perussuomalaisen puolueen ja Jussi Halla-ahon pyrkimyksille lopettaa tämä sairas maahanmuuttorumba ja käännyttää tulijat takaisin kotikonnuilleen.

Perussuomalaisten tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä tämänpäiväisen gallupin mukaan puolueen kannatus on kohonnut 8,8 prosenttiin. Vihreiden 17,6 ei merkitse tässä valossa mitään, sillä kantansa kertoneiden osuus painui tutkimuksessa vain 59,2 prosenttiin.

Mielipidettään kertomattomien joukossa on perinteisesti ollut paljon perussuomalaisia, jotka eivät luota sen enempää vihervasemmistolaisella äänenpainolla lirkuttelevaan gallup-soittelijaan kuin toimeksiantajana toimivaan valhemedian edustajaankaan. On mahdollista, että yhdessä kantaansa kertomattomien kanssa Perussuomalaisten kannatus hipoo 50 prosenttia.

15. elokuuta 2017

Pormestarille tietä antakaa, nyt kuullaan kökköpuhujaa


Kun rikoksesta kolmesti oikeudessa tuomittu Jan Vapaavuori tavoitteli Helsingin pormestarin virkaa, hän pyrki erottumaan kilpahakijastaan, vihreiden Anni Sinnemäestä, ilmoittamalla vastustavansa suurmoskeijan rakentamista. Tällä kansalaisten enemmistömielipidettä myötäilevällä kannanotollaan hän pyrki markkinoimaan itseään vaihtoehtona maahanmuuttoa ja muslimeja hyysäävälle vihervasemmistolle.

Viran saatuaan Vapaavuori palasi samoille linjoille vihervasemmiston kanssa ja penäsi Suomeen lisää haittamaahanmuuttoa. Talouselämä-lehden jutussa Vapaavuori lausui, että kasvun suurimmat esteet pääkaupunkiseudulla ovat ”[l]iian vähäinen asuntotuotanto, asumisen kalleus ja liian vähän kansainvälistynyt kaupunki. Pääkaupunkiseudulle tarvitaan paljon lisää maahanmuuttajia töihin.” Ratkaisuna Vapaavuori näkee, että ”[m]aahanmuuttoa tarvitaan lisää ja päättäjien on tehtävä kaikkensa, jotta työkykyiset ja -haluiset pääsisivät töihin.”

Umpikiero väkivaltarikollinen Jan Vapaavuori on ilmeisesti joko liian paha tai tyhmä ymmärtääkseen, millä tavoin hänen kannanottonsa kumoavat toisensa. Pääkaupunkiseudulla vallitsee asuntopula nimenomaan ulkomailta tulvivan haittamaahanmuuton vuoksi. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen on syönyt resursseja suomalaisten ihmisten sosiaaliturvasta ja kääntynyt suurina vaatimuksina veronmaksajien piikkiin.

Samassa jutussa Vapaavuori tunnusti kannanottojensa järjettömyyden vaatimalla kotouttamiseen lisää rahaa: ”Maahanmuuttajien keskittyminen pääkaupunkiseudulle pitäisi huomioida valtionosuuksissa, sillä kotouttaminen vaatii isoissa kaupungeissa paljon resursseja.” Lisäksi hän ylenkatsoi kotimaisia kielitaitovaatimuksia ja sanoi, että ravintolahenkilökunnan ei tarvitse osata suomea, sekä neuvoi suomenkielisiä väistymään: ”Jos asiakkaat eivät pidä henkilökunnan kielitaidosta, he voivat mennä muualle.

Vapaavuorelle ”maassa maan tavalla tai maasta pois” näyttää tarkoittavan, että mikäli suomalaiset eivät mukaudu ulkomailta tulevien vaatimuksiin ja luovu suomen kielestä, heidän pitää perääntyä tai paeta. Ilmeisesti myös kokoomusta kannattavien äänestäjien olisi järkevää siirtyä puolueestaan jonnekin muualle.

Tosiasiassa maahanmuutto on aiheuttanut Suomelle pelkästään ongelmia. Kehitysmaista saapuneet tulijat ovat kuluttaneet kaupunkien sosiaaliresursseja ja lisänneet asuntopulaa sekä huonontaneet turvallisuutta. Suuri osa muslimiväestöstä ei ole vuosikymmenienkään kuluessa kotoutunut eikä osaa sen enempää suomalaisen yhteiskunnan käytäntöjä kuin kieltäkään.

Maahanmuuttajat ovat aiheuttaneet järjestyshäiriöiden lisääntymistä koulutyöskentelyssä ja ghettoutuneet tiettyihin lähiöihin. Vaikka kehitysmaista tulleiden aiheuttama kulttuuritaantumus ei olekaan Suomessa yhtä pitkällä kuin esimerkiksi Hollannissa ja Ruotsissa, ilmiö on saman suuntainen. Maahanmuutto on ongelmien ydin, onpa kyse sitten sosiaalisista, taloudellisista, kieli-, kulttuuri- tai turvallisuusongelmista.

Myös Suomen lähialueilta tullut maahanmuutto ja vierastyövoima ovat aiheuttaneet ongelmia pahentamalla suomalaisten ihmisten työttömyyttä, polkemalla palkkoja, verottamalla tulonsa firmojen kautta ulkomailla ja heikentämällä työn laatua. Laadun huonontuminen näkyy erityisesti rakennusten tuotannossa, jota Vapaavuori perää lisää.

Jan Vapaavuori on tyypillinen esimerkki mitättömyydestä, joka kohosi Helsingin slummeista poliittiseen eliittiin pelkästään puolueuran turvin. Ilman kokoomusta Vapaavuori myisi käytettyjä autoja kehäkolmosen häkkikanaloissa tai Tuusulan miinakentillä kunniallinen ammatti toki sekin, ja tekijälleen paremmin eduksi.

Jan Vapaavuori oli ajautumassa rikollisille poluille, kunnes kansanedustaja Ben Zyskowicz oivalsi luokkanousukkaan kunnianhimon ja pelasti syntymässä olevan nuorisorikollisen kaidalle tielle. Vapaavuori toimi ministerien Pertti Salolaisen, Sauli Niinistön ja Kimmo Sasin erityisavustajana joutuen tosin eroamaan tultuaan tuomituksi rattijuopumuksesta ja muiden rikostuomioidensa tultua julki. Kansa palkitsi Vapaavuoren suuntaamalla valtuustotyöskentelyn jättäneen Ben Zyskowiczin äänet hänelle.

Gangsterimaisen pukarityylin omaksunut kovanaama yritti peittää rikolliset jälkensä arvostelemalla Perussuomalaisen puolueen puheenjohtajaksi valittua Jussi Halla-ahoa ja vaatimalla hallitusyhteistyön purkamista. Vapaavuori oli siis keskeinen takapiru Perussuomalaisen puolueen hajoamiseen johtaneessa juonittelussa.

Minulle on arvoitus, kuka kumma Vapaavuoren kaltaisia henkilöitä äänestää. Vapaavuoren ollessa asuntoministerinä Suomeen luotiin niin sanotut välimallin korkotukiasunnot, joissa käyttövelvoitetta lyhennettiin olennaisesti asukkaiden tappioksi. Näyttöä rakentamistoiminnan vilkastumisesta tätä kautta ei ole kuitenkaan saatu.

Vapaavuoren toimesta Suomeen tuotiin myös asuntorahastot, jotka merkitsevät uutta väliporrasta ja kuluerää muutenkin kalliiseen asumiseen. Vapaavuoren kaudella perustettiin amerikkalaistyyliset käänteiset asuntolainat, joiden vuoksi vähävaraisia eläkeläisiä voidaan ohjata tulevaisuudessa panttaamaan asuntovarallisuutensa pankeille syömävelkaa vastaan.

Nämä kaikki uudistukset ovat kuin helvetinkoneesta ja Belsebuubin keksintöä. Hyötyä niistä on ollut vain kansainvälisille kapitalisteille.

Siksi ei ole ihme, että kokoomus palkitsi Vapaavuoren yhdellä Suomelle läänitetyllä EU-viralla ja lähetti hänet Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi 2015.

Tästä Euroopan unionin joutovirasta Vapaavuorelle maksettiin 24 000 euron kuukausipalkkaa, ja 9 kuukauden toimessa olon jälkeen hänelle maksetaan vielä ”siirtymäkorvausta” 10 000 euroa kuukaudessa kolmen vuoden ajan aina kesäkuuhun 2020 asti. Kaikeksi lohdutukseksi pormestarin kuukausipalkka 14 000 euroa nostaa hänen tulonsa kuitenkin entiselle tasolle, ja tämän kaiken investointipankkiirina esiintynyt Vapaavuori rohmuaa Euroopan veronmaksajilta työntämällä kätensä heidän taskuihinsa.

Tässähän pitää muistaa, että olisin tämän edun jossain vaiheessa saanut joka tapauksessa. Jos olisin jatkanut tehtävässä vielä kaksi vuotta, niin olisin saanut siirtymäkorvausta sen jälkeen”, ylenpalttisen rahavyöryn uhriksi joutunut Älyvapaavuori murehtii.

Jan Vapaavuori on Helsingin pormestarina vain siksi, että Anni Sinnemäki olisi ollut katastrofaalisen huono. Hän puolestaan sopisi paremmin entiseen ammattiinsa protestilaulujen sanoittajaksi kuin mihinkään julkiseen tai poliittiseen tehtävään.

Tämä ei ole kritiikkiä vaan tosiasia. Kummankaan asiantuntija-ansiot eivät ole kaksisia eivätkä sellaisinaan riittäisi mihinkään vaativaan virkaan. Trendi on tosin yleinen politiikassa. Lausahtihan myös talousprofessori Ted Malloch jokin aika sitten Jean-Claude ”Juoppo” Junckerista, että hän puolestaan olisi pätevä Luxemburgin pormestariksi muttei EU:n komission puheenjohtajaksi.

EU:ssa käydään pyhittymässä kotimaisia tehtäviä varten, kuten Alexander Stubbin ja Astrid Thorsin kiertotie politiikkaan osoittaa. Toisaalta EU toimii myös kotimaan politiikassa epäonnistuneiden pääministerien loppusijoituspaikkana; esimerkkeinä toimikoon Jyrki Katainen ja Anneli Jäätteenmäki.

Viimeinen kunnon pormestari oli pienlentäjä Raimo Ilaskivi, joka oli sentään väitellyt tohtoriksi taloustieteiden alalta. TV-kuuluttaja Eeva-Riitta ”Fredin vaimo” Siitosen julkisuus oli pelkästään populistista, ja Kari Rahkamo sekä Jussi Pajunen saivat virkansa pelkillä puolueansioilla kokoomuksen kädestä.

Apulaiskaupunginjohtajista vihreiden Pekka Sauri oli hyödyllisimmillään ”Yölinjalla”-ohjelmassa, niin kuin sananvapauden vihollinen, demarien Ritva Viljanen oli haitallisimmillaan sisäasiainministeriön kansliapäällikkönä, pyrkiessään riipimään nettilangoilta kaiken, mikä ei ole sossujen puolueohjelman mukaista. – Kuka näitä äänestää?

13. elokuuta 2017

Amerikan presidentti on pragmatisti


Kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentinvirkaan, vihervasemmiston mädättämä valhemedia kaivoi kaapeistaan kauheimman aseen, jonka se tietää: Venäjän uhan.

Poliittinen vihervasemmisto on itse ollut kallellaan Venäjän suuntaan osana vanhaa Neuvostoliittoon kohdistuvaa rakkauttaan. Mutta nyt vihervasemmistolainen media väitti, että Donald Trump on oikeastaan Venäjän asialla, Venäjän myötäilijä, Venäjän yhteistoimintamies ja agentti.

Väite oli sikäli epäuskottava, että Yhdysvalloissa on venäläismielisyyteen vetoamista aina pidetty argumenteista huonoimpana, ja venäläisille on naureskeltu pitäen heitä vodkaa naukkailevina juoppoina. Maineen mustamaalaamiseen Venäjä-sympatioihin viittaaminen ehkä sopi, mutta tosiasiassa typerinkään kampanjatoimisto ei antautuisi pelaamaan Venäjä-myönteisyydellä. Niinpä myös Trumpin Venäjä-mielisyydestä vihjaileminen jäi tehottomaksi.

Media on joutunut sittemmin tunnustamaan Trumpin Venäjä-mielisyydestä uhoamisen perättömäksi. The Economist, The New York Times ja The Wall Street Journal kirjoittivat hetki sitten, että Yhdysvallat saattaa alkaa tarjota Ukrainalle aseita Venäjän torjumiseksi. Demokraattien Barack Obamasta ei siihen ollut.

Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence puolestaan ilmoitti vieraillessaan Virossa, että ”tuon teille yksinkertaisen viestin presidentti Donald Trumpilta. Olemme kanssanne. Seisomme Viron, Latvian ja Liettuan kansojen ja kansakuntien rinnalla nyt ja ikuisesti.

Selvemmin asiaa tuskin voisi sanoa. Viesti on tärkeä myös Suomelle. Se osoittaa, että Yhdysvallat ei ole siirtämässä huomiotaan pois Pohjois-Euroopasta vaan vahvistaa sotilaallista läsnäoloaan myös pohjoismaiden suunnalla.

Väitteet Donald Trumpin Venäjä-myönteisyydestä ovat olleet pelkkää palturia. Edes median käyttämät politiikan asiantuntijat eivät ole suostuneet myöntämään, että Trumpin Venäjä-politiikassa on ollut kyse taitavasta poliittisesta pelistä. Yhdysvaltain uusi hallinto on tarjonnut Venäjälle kädenojennusta hyvän tahdon eleenä, ja Venäjän jättäessä perääntymismahdollisuutensa käyttämättä on vastuu jatkotoimista tällä tavoin siirretty Venäjälle.

Mediassa ja niin sanotuilla asiantuntijatahoilla ei ole suostuttu ymmärtämään, että Yhdysvaltain vetämä ulkopolitiikka ei ole periaatteellista vaan pragmaattista. Se ei nojaa filosofisiin finesseihin tasa-arvosta, liberalismista tai veljeydestä, kuten asia on esimerkiksi Ranskan kohdalla. Sen sijaan Yhdysvallat on maailmansotien ajoista asti vedonnut siihen, mikä on käytännöllistä ja toimii.

Niinpä Yhdysvaltain ulkopolitiikka ei ole ollut retorista eikä periaatteellista. Sen sijaan se on nojannut valtaan ja voimaan. Perimmältään tämä juontaa juurensa mahtivaltion olemuksesta.

Ranskalainen filosofi Jean Baudrillard kirjoitti kuuluisassa Amerikka-esseessään, että Yhdysvalloissa myös kaikki filosofia, tai olennaisin osa siitä, on muuttunut vain toiminnalliseksi ja aineelliseksi. Siitä saa voimansa amerikkalaisen pragmatismin perinne, johon kuuluvat muiden muassa James, Dewey, Peirce ja Mead.

Kirjoitin itse eräässä teoksessani, että samasta syystä Yhdysvaltain olemukseen sopii parhaiten republikaaninen presidentti:

”Mahtivaltion olemukseen sisältyy erottamattomana osana voimankäyttö – ja niin kuin jo Nietzsche lausui, vasta voiman ylivertaisuus on osoitus voimasta. Lievennelty aggressio ei ole voiman eikä vallan ilmaus. Hillitty voimankäyttö sisältää ristiriitaisen intention. Kun demokraatti on presidenttinä, Yhdysvallat on heikko eikä oikeudenmukaisuus maailmassa toteudu. Maailmassa voi olla vain yksi poliisi, ja jos tuo poliisi puuttuu, maailma ajautuu entistäkin pahempaan sekasortoon. Niinpä mahtivaltion olemukseen sisältyy se, että mahdin on toteuduttava täydellisenä ja pidäkkeettömänä. Yhdysvallat on siis valtio, jonka mahtavaan olemukseen republikaaninen presidentti ja hallitus mainiosti sopivat – aivan niin kuin sananlaskunkin mukaan huonoa on moniherraisuus, yks herrana olkoon!”

Yhdysvalloissa on tiedostettu tämä, ja siksi valtio pitää kovat piipussa. Mikä sitten erottaa Yhdysvaltoja ja Venäjää tässä suhteessa? Usein sanotaan, että Venäjällä on oikeus miehittää Krimiä, koska Yhdysvallat auttoi Irakia vapautumaan Saddamin hirmuhallinnosta.

Ero valtioiden välillä on moraalinen. On vastattava myös kysymykseen, mitä Yhdysvallat ja Venäjä oikeastaan edustavat? Mitä ne tarjoavat vallasta syöksemiensä hallitusten tilalle?

Yhdysvallat on aina tarjonnut tilalle valistusihanteita, demokratiaa, liberalismia ja vapaata markkinataloutta. Venäjä on tarjonnut juonittelua, keinottelua ja taantumusta sekä hämärää bysanttilais-kryptistä byrokratiaa. Siksi Yhdysvaltain toiminnalla on oikeutus mutta Venäjän toimilla ei ole.

Huvittavaa on, että yhdessäkään Euroopan maassa neuvostojoukkojen miehitystä ei koettu vapauttavana toisen maailmansodan jälkeen, mutta Yhdysvaltojen läsnäolon ymmärrettiin takaavan vapauden ja demokratian Euroopassa.

Yhdysvaltojen ja Donald Trumpin toimintaa voidaan ymmärtää tämän pragmaattisen perinteen jatkona. Siksi ei pidä myöskään ihmetellä, miksi Amerikan presidentti aika ajoin rymistelee kuin propagandaprofessori Pertti Hemánuksen romaanissaan kuvailema reipas täti Rebekka Ramstedt porsliinikaupassa.

Jos asiat eivät suju, Donald Trump antaa kenkää. Juuri näin toimii todellinen pääjohtaja jokaisessa menestyvässä firmassa.

12. elokuuta 2017

BMW on uusi Allah


BMW tunnetaan pillukatiskana, jonka etu- tai takapenkille nuoret miehet toivovat seuraa viimeisen jaon päätteeksi kello puoli neljä diskojen edustoilla. Itse en BMW:llä ajaisi, sillä tyylillisesti tilanne olisi samanlainen kuin laittaisi saksanpaimenkoiralle nahkavaljaat ja menisi keekoilemaan valtakunnan merkittävimmälle itsetehostuksen ja keikaroinnin foorumille, Kaivopuistoon.

BMW näyttää olevan nyt myös uusi Allah. Viime keskiviikkona muslimiterroristi ajoi tahallaan ranskalaissotilaiden päälle Pariisissa BMW-autolla, jolloin vihervasemmistolainen valhemedia pyrki kiinnittämään huomion siihen, että ajoneuvo oli BMW.

Koska bemukuskit yhdistetään pikemminkin kotimaiseen porvaristoon kuin muslimimaahanmuuttajiin, voitiin automerkkiin fokusoimalla peittää taitavasti se, että tekijä oli muslimi. Oikeammin olisi pitänyt otsikoida: ”Muslimiterroristi ajoi raa’asti useiden ihmisten päälle Pariisissa.”

Helsingin Sanomat selvitti selvää asiaa kirjoittamalla varovaisesti kysyen, byrokratiaan ripustautuen ja sitaattia sekä lauseenvastiketta hyödyntäen: ”Syyttäjä tiedotti viraston selvittävän, ’liittyvätkö tapon yritykset terroriyhteyksiin’”.

Lisäksi lehti käänsi huomion kontrolliyhteiskunnan kiristymiseen koettamalla lavastaa Euroopan maat syyllisiksi epäviihtyisyyden ja turvattomuuden lisääntymiseen: ”Ranskan suurissa kaupungeissa onkin tavallista nähdä rynnäkkökiväärein aseistautuneiden sotilaiden ryhmiä katukuvassa esimerkiksi rautatieasemien ja suosittujen turistikohteiden luona.

Näin lehti loi mielikuvaa, että uhkana onkin länsimainen yhteiskuntajärjestys eikä muslimien harjoittama väkivalta. Tällä tavoin lehti selitteli lukijoilleen itse tuottamaansa ja puolustelemaansa monikulttuurista pahaa.

Lakonisella raportoinnillaan lehti tulee tietenkin myös normalisoineeksi sairasta käytöstä. Helsingin Sanomat, Yleisradio ja muu punavihreyden sokeuttama valtamedia siis legitimoivat terrorismin muuttumista arkipäiväiseksi.

Se, ettei kukaan uutistruktuurien rituaaleihin vihkiytynyt sosiologi tai viestinnän tutkija tule dekonstruoineeksi tätä valtamedian levittämää ideologista journalismia, on täysin ymmärrettävää, sillä yliopistolaitos on saman puolueellisuuden mädättämä kuin valtamedian toimitukset.

BMW-kuskien toimintamalli näyttää levinneen myös Suomeen. Torstaina muuan BMW-kuski ajoi väkijoukkoa kohti jalkakäytävällä Helsingin Kalliossa tavalla, jota tutkitaan törkeän pahoinpitelyn yrityksenä. Asiasta ensimmäiseksi raportoinut MTV3 tilitti, että tapaus liittyi noin kymmenen henkilön tappeluun, jonka päätteeksi yksi nousi autoonsa ja lähti ajamaan jalkakäytävää pitkin:

STT:n haastatteleman silminnäkijän mukaan kuski vaikutti jo aiemmin siltä, että hän yrittäisi ajaa jonkun päälle”, mainostelevisio kertoi ja jatkoi: ”Autoilija ajoi Pengerkadulla edestakaisin, törmäillen parkissa oleviin autoihin. Näytti siltä kuin hän olisi yrittänyt ajaa jonkun päälle jo silloin.

Silminnäkijä kertoi STT:lle, että ennen yliajoyritystä kuski olisi noussut autosta ja heittänyt pitserian edessä olevia ihmisiä viinipullolla. Sen jälkeen joku pitserian edessä seisseistä oli ottanut kepin ja käynyt hajottamassa autosta kuljettajan puoleisen sivulasin. – Sen jälkeen kuljettaja hermostui ja ajoi jalkakäytävälle. Katsoin aluksi, että pitserian edessä ollut ihminen olisi jäänyt auton alle, mutta onneksi oven vieressä oli ilmeisesti syvennys”, silminnäkijä siunaili.

Olipa jutussa myös puolihuomaamaton ja pelkällä olankohautuksella sivuutettu seikka, jolla ikään kuin vahvistettiin tämän katuväkivallan olevan uusi normaali: ”Joku huuti, että lopettakaa, mutta ei niitä kukaan saanut rauhoitettua. Tappelijoita oli noin kymmenen, kaikki taisivat olla ulkomaalaisia.

Taisivat olla. Nehän olivat vain ”niitä”. Sopivasti ulkoistamalla tapaus voitiin selittää pois todellisuudesta ja taivutella ihmisiä ajattelemaan, että kyseessä on vain terrorisirkuksen yksi näytös, jota pitää ymmärtää suvaitsevuuden nimissä. Tosiasiassa kyseessä on vakavan ja suuren ongelman yksi ilmentymä eikä irrallinen yksittäistapaus.

Ehkä koko asia olisi jätetty valtamediassa kertomatta, ellei netissä olisi lähtenyt leviämään yksityishenkilön kuvaama video, joka ei jättänyt epäilystä myöskään nujakoitsijoiden alkuperästä.

Helsingin Sanomat ja Yleisradio uutisoivat tapauksen kertomatta lainkaan tekijöiden ulkomaalaisuudesta tai ulkomaalaistaustaisuudesta, vaikka juuri se on asian arvioimisen kannalta aivan olennainen seikka. Kaikeksi onneksi BMV-lehti paljasti autoilijan olevan Halmat Othman Al-Jaf, ”jonka nimen alkuperä on yleinen Lähi-idässä tietyllä alueella”.

Asian voi sanoa niin, että muslimimaahanmuuttajat ovat tuoneet pakolaiskeskuksista tutut keskinäiset riitansa meidän kaduillemme ja jatkavat pyhää sotaansa täällä. Tämä puolestaan antaa kielteisen näytön islamista, maahanmuuttajien vastaanottamisesta ja monikulttuurisuudesta yleensä.

Median koodaamassa salakielessä ”BMW” näyttää olevan uusi Allah, ja muslimi onkin nyt ”BMW-kuski”. Kuvaus sopii kuin nakki silmään, sillä varsin laadukkailla autoillahan nuo iPhone-miehet kaduillamme kruisailevat. Myöskään Pengerkadun niittokone ei ollut mikään Mikan faijan perintökalleus vaan upouusi ja huippukallis X6-maastomalli, jonka haltija (ei kuitenkaan omistaja) kuljettaja oli.

Kultakorut kimaltelevat ja blingivanteet välkkyvät. Vielä puuttuisi, että ”BMW-kuskeille” perustettaisiin marmoripalatseja, jossa he voisivat kumartaa ”BMW:lle”.

11. elokuuta 2017

Sinivihreä tulevaisuus


Vihreällä liitolla ja ”Sininen tulevaisuus” -nimisellä ryhmittymällä on se yhteinen piirre, että molempien tekemä politiikka on täysin honteloa ja populistista.

Vihreiden Pekka Haavisto on ilmoittanut lähtevänsä häviämään presidentinvaalit toistamiseen, ja hän on kiertänyt kesätapahtumia ahkerasti. Timo Soini puolestaan veti lauman perässähiihtäjiä varmaan tappioon vetoamalla heille kertyneisiin kiitollisuudenvelkoihin.

Sääliksi käy sellaisia sinänsä järkeviä nuoria poliitikkoja, kuten Sampo Terhoa ja Simon Eloa, jotka tottuivat syömään Soinin kädestä, eikä heiltä löytynyt henkistä itsenäisyyttä tilanteessa, jossa sitä olisi tarvittu.

Pekka Haavisto puolestaan on osoittanut moraalisen korruptoituneisuutensa väärentämällä ansioluettelonsa useaan otteeseen. Sitä kautta hän on päässyt nauttimaan huomattavista virkaeduista kansainvälisissä yhteyksissä. Dosentti Mikko Paunio on kirjoittanut asiasta paljastavasti tässä, tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä.

En tarkoita, että jokaisen presidenttiehdokkaan täytyisi olla professori. Mutta myöskään Haaviston ei tarvitsisi tavoitella tohtorintutkintoa ilman perusopintoja eikä esiintyä professorina EU:n ulkoasiainneuvostolle. Hihat palavat muutoin tavalla, joka tuo mieleen hänen kaimansa Himasen törttöilyt.

On tottahan toki hyvä, että presidenttiehdokkaiden keskuudesta löytyy yksi homokin. Mutta Haaviston toiminta herättää epäilyksen, että Suomen homojen keskuudesta ei löydy ketään oikeaa tohtoria presidenttiehdokkaaksi tai muihin paljon tärkeämpiin tehtäviin. Sen sijaan Haavisto pilaa viiteryhmänsä mainetta.

Erikoista on sekin, miksi Turun yliopiston työelämäprofessoriksi valittiin juuri äsken toimittaja Pauli Aalto-Setälä, jolta puuttuvat kaikki tieteelliset tutkinnot ja jolla ei ole yhtään tieteellistä julkaisua.

Nimitys on häpeäksi akateemiselle yhteisölle, joka antaa tiedeyleisön uskoa, että tehtäviin ei löydetä oikeasti ansioituneita tieteenharjoittajia. Tapaus antaa näyttöä siitä, miten valhemediassa paisuva valheellisuus leviää myös yliopistoissa. Tämä ei ole ihme, sillä yliopiston vihervasemmistolaiset tiedekunnat ovat yhteiskunnallisen valheellisuuden tyyssijoja.

Lopulta media, politiikka ja tiede eivät muuta olekaan kuin yhtä suurta valtavaa valhetta, jolla tekohengitetään Euroopan unionia, kuplataloutta, maahanmuuttoa, ympäristöpoliittista anekauppaa sekä kansallisvaltioiden ja kulttuurien romuttamista.

”Sinisen tulevaisuuden” joutsenlaulun puolestaan virittää luulo, että kansalaiset äänestivät Timo Soinin johtamaa perussuomalaista puoluetta taatakseen johtajille ministerinvirat. Eivät he puoluetta siksi äänestäneet, vaan saadakseen poliittisen tahtonsa toteutetuksi.

”Sininen tulevaisuus” lepattaa 0,7 prosentin kannatuksella iltaruskoon. Kansanliikkeeksi sanotun ”Sinisen tulevaisuuden” takaa ei puutu muuta kuin kansa.

Huvittavaa on, että melkein kaikki kilpailijani, kriitikkoni ja vastustajani ovat aikojen saatossa kaatuneet omaan kunnianhimoonsa, eikä minun ole tarvinnut muuta kuin nauraa.

Hyvän tahdon eleenä ehdotan, että ”Sininen tulevaisuus”, Vihreä liitto ja Kristillisdemokraatit yhdistäisivät jatkossa voimansa ja muodostaisivat yhteisen puolueen, niin voisi mennä paremmin.

10. elokuuta 2017

Vaarallista nationalismia


Hieraisin tänään silmiäni nähdessäni Helsingin keskustan liputettuna, vaikka 10.8. ei ole tietääkseni liputuspäivä. Kurkistaminen Suomalaisuuden liiton sivuille selvitti, että Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi liputetaan nyt myös koulujen alkamispäivänä. Koska päivä on kuntakohtainen, liput voivat liehua tangoissa eri päivinä.

Tapaus herättää kysymyksen, kuka tai mikä saa aikaan tällaista nationalismin palvontaa monikulttuurisessa koululaitoksessamme.

Koulun tehtäväksi on määritelty jo vuosien ajan kansainvälisyyskasvatus, minkä tuloksena leijonakorujen käyttäminen on kielletty alakoulusta alkaen. Suvivirsi puolestaan on häivytetty lähes kuulumattomiin koulujen kevätjuhlissa, jotta muslimit eivät loukkaantuisi.

Kuinka ihmeessä liputtaminen voidaan sallia kasvatuksen nimissä? On ihmeellistä, että lastensuojelujärjestöt eivät puutu tämän tuhoisan natsi-ideologian levittämiseen.

Tulkitsen tilannetta niin, että lapset yritetään ehdollistaa ajattelemaan Suomen lipusta kielteisesti. Koska monetkaan lapset eivät tykkää mennä kouluun loman jälkeen, heitä ohjataan ajattelemaan myös Suomen lipusta negatiivisesti juhlistamalla kurjaa tapahtumaa juuri sillä!

Feministit puolestaan ovat saaneet Suomi 100 -juhlallisuuksien kertaliputuspäiviksi peräti kaksi juhlapäivää. Suomen kuvataiteen päivää juhlistettiin Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä 10.7., ja kansalaisvaikuttamisen päivää muistetaan sosiaalidemokraattien naiskansanedustajan, Miina Sillanpään, päivänä 1.10.

Vihreille puolestaan on pyhitetty Suomen luonnon päivä 26.8., jota ei saa pilata nationalistisella romantiikalla. Myöskään kansalaisvaikuttamisen päivää ei pidä vesittää sananvapaudella, joka todennäköisesti sensuroidaan rasismiksi tuomittuna.

9. elokuuta 2017

Miksi kansallismielisyys kiihottaa ja torjutaan?


Minulle on joskus sanottu, että kun olet filosofi ja sosiaalipsykologi, niin kerro meille, miksi nationalismi on perin juurin torjuttua kulttuurissa ja miksi sen sanotaan kiihottavan ihmisiä. Vastaus on helppo: kansallismielisyys juontaa juurensa ihmisten itsesuojelun pyrkimyksistä. Sen motiivit ovat luonnonvaraisia ja nojaavat ihmisten haluun puolustaa elinpiiriään.

Koska nationalismi on luonnonvaraista ja kuuluu ihmisluontoon, se on ominaista kaikille. Jokaisesta ihmisestä kuoriutuu helposti esiin natsi, mikäli hänet laitetaan tietynlaisiin olosuhteisiin, joissa hänen etunsa ovat vaarassa. Tämän totesivat jo Frankfurtin koulukunnan filosofit, joista suurin osa oli kommunisteja tai sosialisteja. Valistuksen kriitikkoina he varoittivat luottamasta liikaa massojen hyvyyteen, suvaitsevuuteen ja järkeen.

Nationalismia torjutaan samoista syistä kuin seksuaalisuuttakin. Myös seksuaalisuuteen suhtaudutaan häveliäästi, ja ihmiset pyrkivät salaamaan luonnonvaraisen käyttäytymisensä. Mikä asiassa sitten aiheuttaa salailun tarvetta?

Vastaus tähänkin on yksinkertainen. Ihmisiä hävettää oma eläimellisyytensä, jonka pelätään paljastuvan kulttuuristen kerrosten alta, kun ihmisten luonnonvaraiset tarpeet ja intohimot tulevat esiin. Nationalismia ja seksuaalisuutta yritetään siis torjua perimmältään siksi, että halutaan estää ihmisen luonnonvaraisuutta paljastumasta.

Tämä johtaa kuitenkin nopeasti kaksinaismoralismiin, sillä aivan kuten jo totesin, omia etujaan saalistava paha natsi asuu jokaisen ihmisen pintakuoren alla karvapeitteen tuuheudesta tai ihonväristä riippumatta. Salailu, peittely ja poliittisen korrektiuden varjelu ovat vastoin ihmisluontoa. Koska oman edun puolustaminen asuu kaikissa ihmisissä, sen kiistäminen on valheellista.

Nationalismin ja seksuaalisuuden salailupyrkimykset ovat vastoin ihmisluontoa siksikin, että humaaneinta, eli ihmisille ominaisinta, ihmisissä on juuri heidän luonnonvaraisuutensa. Mikäli luonto ihmisissä tukahdutetaan, taistellaan tuulimyllyjä vastaan.

Ihmisten luonnollisten viettien, vaistojen ja intressien kieltämisyritykset ovat itse asiassa perversioita, sillä niiden kautta koetetaan kieltää humaani luonnonvarainen ihminen. Tätä kautta vaarassa on ihmisarvo.

Esimerkiksi Nietzsche piti kristinuskoa perversiona, sillä se on pyrkinyt kieltämään ihmisten luonnollisuuden. Hänen mukaansa myös vapaa tahto on vain pappien salajuoni, jolla ihmiset on saatu luulemaan, että he ovat vastuussa vieteistään ja vaistoistaan. Vastuuseen vetoamista puolestaan on käytetty ihmisten syyllistämiseen ja hallitsemiseen.

Ihmisarvo ei ole mikään subliimi abstraktio, vaan ihmisarvo toteutuu juuri silloin, kun ihmiset päästävät itsensä valloilleen luonnonvaraisina, alueitaan, reviirejään ja etujaan puolustavina olentoina. Sellainen on humaani, jalo ihminen.

Kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi tätä ihmisten luonnollista pyrkimystä sanotaan sen merkiksi, että tukahduttamisyrityksissä on kyse on todellakin samanlaisesta kieltämis- ja torjumisvimmasta kuin seksuaalisuuden kieltämisyrityksissä. Inhimillisessä yhteiskunnassa ihmisen luonnonvaraisia ja naturalistisia viettejä sen sijaan toteutetaan vapaasti ja rehellisesti.

6. elokuuta 2017

Ihmisvihasta


”Ihmisvihan” ilmaukset pyritään usein kieltämään yhteiskunnassa osana poliittiseen korrektiuteen liittyvää häveliäisyyttä ja luonnollisten tunteiden tukahduttamista. Myös perussuomalaisen puolueen entinen puheenjohtaja Timo Soini lausahti joskus, että ihmisvihaa me emme salli!

Aamulehden mätäkuisessa kesäjutussa Soini kohahdutti väittämällä hylkäämäänsä perussuomalaista puoluetta nyt ”ihmisvastaiseksi”. Toimittaja Minna Ala-Heikkilän kirjoittamassa jutussa kerrottiin:

Jos Halla-aholta kysyy, onko perussuomalaiset kristillissosiaalinen puolue, hän ei voi ikinä vastata siihen myöntävästi, Soini sanoo ja muistuttaa Halla-ahon jo ilmoittaneen, että tasa-arvoisesta avioliitosta äänestämisen olisi pitänyt olla perussuomalaisten kansanedustajille omantunnon asia, eikä perussuomalaisten yhteinen kanta. Soinin mielestä Halla-ahon johtama perussuomalaiset on ihmisvastainen puolue.

Tämän mukaan ”ihmisvastaisuutta” olisi ollut äänestää homoavioliitoista oman näkemyksen eikä puoluekurin mukaan! Koska Soinin johtama perussuomalainen puolue vastusti jääräpäisesti homoliittoja, on pääteltävä, että Soinin mielestä homoavioliittojen hyväksyminen olisi ”ihmisvastaisuutta”. Ihmisvastaisuutta olisi hänen mukaansa myös eutanasian ja aborttien salliminen.

Soinin näkemykset eivät varmasti tule kenellekään yllätyksinä, sillä hän piti kansallismieliseksi profiloituvaa perussuomalaista puoluetta pitkään kristilliskonservatiivisilla linjoilla, ja edistystä esti ahdasmielinen katolisperäinen fimoosi. Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että homoliittokysymyksessä (kuten monissa muissakin henkilökohtaisissa moraalikysymyksissä) edustajien olisi ollut suotavaa toimia itsenäisen harkintansa mukaisesti. Juuri se kunnioittaisi ihmisten ihmisarvoa.

On vain hyvä, mikäli perussuomalainen puolue irtautuu järjenvastaisista näkemyksistä, jotka koskevat esimerkiksi eutanasiaa ja aborttia. Soini on aiemmin ottanut ehdottoman kielteisen kannan molempiin. Filosofian näkökulmasta on aivan selvää, ettei kumpaakaan pidä kieltää, vaan tietyin ehdoin on molemmat oikeutettava.

Suuret moraaliset ongelmat eivät ratkea torjumalla eivätkä panssaroitumalla paavillisen absolutismin taakse. Se olisi todellisuuden kieltämistä, joka vain lisää ihmisten tuskaa. Parasta olisi, että näissä asioissa noudatettaisiin tieteelliseen maailmankuvaan perustuvaa etiikkaa eikä puoluekuria tai omantunnon mutu-politiikkaa.

Myönteistä on, mikäli Halla-aho ei pidä Perussuomalaisia ”kristillissosiaalisena puolueena”. Sellainen tässä maassa jo on. Niinpä Soinin ”Siniselle tulevaisuudelle” ei löydy tilaa poliittiselta kartalta.

Timo Soini ja hänen uuvattinsa eivät lopultakaan ymmärtäneet, miksi Perussuomalaiset nousi promilleryhmittymästä parinkymmenen prosentin puolueeksi. Kansalaiset eivät äänestäneet puoluetta siksi, että sen johtajilla menisi paremmin, vaan siksi, että he halusivat korjausta maahanmuuttopolitiikkaan ja muutosta Suomen Eurooppa-politiikkaan.

Kehitysmaista tulvivan haittamaahanmuuton torjuminen on koko Euroopan ja Pohjois-Amerikan kohtalonkysymys. Jos haluaa puolustaa länsimaisia arvoja, kuten kansanvaltaa, liberalismia ja valistusihanteita, on vastustettava islamin mukana leviävää despotiaa.

Länsimaisia arvoja ei voida edistää haikailemalla takaisin Timo Soinin ihannoimaa lintukotoa tai harjoittamalla kristillistä laupeudentyötä vaan toimimalla nykytodellisuuden vaatimalla tavalla oman maamme ja kulttuurimme hyväksi. Mikäli tilannearvio on väärä, on toiminnan lopputuloskin väärä. Soini elää hallituksen Eurooppa-poliitikkojen kanssa vääristyneessä todellisuudessa, jossa ei ymmärretä, miltä iso kuva näyttää.

On totta, että Halla-ahon johtama Perussuomalaiset on pitkälti maahanmuuttokriittinen puolue, sillä maahanmuuton vastustaminen, EU-kriittisyys ja kansallisen edun edistäminen nousevat korkealle puolueen agendassa. Tämä on nähdäkseni erittäin myönteinen asia, sillä internatsismi (eli pakolla kansainvälistäminen) on lieveilmiöineen (maahanmuutto, euroalue, valtioiden velkaannuttaminen jne) juuri se ongelmien ydin, joka on Euroopan valtiot nykyiseen kurjuuteen ajanut.

Niinpä on hyvä, mikäli Perussuomalaiset profiloituu jatkossa nykyaikaiseksi eurooppalaiseksi kansallismieliseksi puolueeksi, joka yhteistoiminnassa muiden maiden kansallismielisten puolueiden kanssa pyrkii kaventamaan EU:n vaikutusvaltaa takaisin vapaakauppaliitoksi, purkamaan mädiksi osoittautuneita sitoumuksia ja vaatimaan esimerkiksi rajavalvonnan parempaa noudattamista. EU:sta on karsittava laho aines ja pidettävä se, mikä hyvää on.

Haittamaahanmuuton estäminen on keskeinen asia, kun halutaan pelastaa maamme väestörakenne, hyvinvointivaltio ja yhteiskunnallinen tehokkuus. Niitä ei voida ylläpitää sen enempää islamilla kuin kristinuskollakaan vaan hegeliläis-snellmanilaiseen kansallisvaltiofilosofiaan ja kansakuntien itsemäärämisoikeuteen perustuvalla rationalismilla, toisin sanoen Järjellä. Juuri tätä vaativat ne paljon puhutut eurooppalaiset arvot.

Mutta pohditaanpa lopuksi, millaista ”ihmisvihan” oikeutus oikeastaan on. Filosofian näkökulmasta vihattavia voivat olla asiat, jotka ovat jollakin tavoin pahoja tai haitallisilla ja sitä kautta epätoivottavia.

Ihmisen toiminta on usein todettu monella tavalla haitalliseksi, ja ihminen on sen mukaisesti julistettu pahaksi etenkin kristinuskossa. Kristillisen käsityksen mukaan ihminen sinänsä on läpikotaisin syntinen ja paha. Naturalismin kannalta katsellen ihminen voi olla omaa etuaan tavoitellessaan itsekäs, mutta hän ei ole paha vaan oman utilitarisminsa mukainen.

Looginen päättely puolestaan opettaa kristinuskosta seuraavaa.

Jos vihattavia ovat pahoiksi määriteltävät asiat ja jos ihminen on paha, on oikein vihata myös ihmistä, sillä ihmisen perusolemus on paha.

Tällä tavoin tulee osoitetuksi, että kristinuskon kannalta katsellen ihmisviha on oikeastaan eettistä, sillä sen kohteena on pahana nähty asia: ihmisen ihmisyys. Ihmiseen kohdistuvalla vihalla, ihmisvihalla, on siis Timo Soinin kannattaman kristillisyyden näkökulmasta oikeutus, sillä juuri ihmisvihan kautta paljastuu ihmisyyden perusolemus!

Ei ole ihme, että kristinuskossa ihmistä vihataan paljon, sillä siinä ihmisyys sinänsä on määritelty pahaksi. Islam puolestaan osoittaa vihalleen kohteen ”vääräuskoisista”. Mikäli Soini olisi johdonmukainen, hänen tulisi vihata ihmisyyttä sekä itsessään että muissa ihmisissä, sillä kristinuskon mukaan ihminen on läpikotaisin mätä.

Euroopassa ja länsimaissa vallalla oleva hulluus johtuu nyt suureksi osaksi siitä, että idealistiset poliitikot ovat sokeudessaan kieltäneet ihmisten ja kansakuntien valvovan omaa etuaan. Tämän valheellisuuden vuoksi on tehty epärealistista politiikkaa, jonka tuloksena Wotan on jälleen lähdössä lentoon psykoanalyytikko Carl Gustav Jungin kuvailemalla tavalla.

On väärin kieltää ihmisen olevan järjellinen ja omaa etuaan tavoitteleva olento. Etujen valvonta, kansakuntien itsenäisyyden puolustaminen ja kohtuullinen yhteensovittaminen olisi politiikan tehtävä, mutta sen nykyiset europoliitikot ovat omassa taitamattomuudessaan hylänneet.

”Ihmisvihan” syy ei ole mikään nationalismi tai pahuus, vaan ”ihmisviha” on seuraus Euroopan unionin harjoittamasta valheellisesta politiikasta, jolla kansakuntien itsemääräämisoikeus tukahdutetaan, kunnes painekattilan kansi pamahtaa auki.